Pelkoa ja leluja

Eikos pisteelliset skandiaakkoset ole teistakin jo vahan nolot ja vanhanaikaiset?

Ei vai?

No nyt on kuitenkin niin etta ma kirjoitan appiukon koneella. En kehtaa varkata tahan suomalaisia nappainasetuksia. Joten tottoroo! Ja hyvaa uuttavuotta! Ja pienia kannykuvia!

Niille jotka ovat kuumeisesti odottaneet mita meille kuuluu, tassapa oleellisimmat.

Arlandan muovikuusi

arlandan kuusi

Jouluiset matkamme Euroopan ilmatilassa ovat tahan mennessa sujuneet oikein mukavasti. Lapset kayttaytyvat aina matkoilla hienosti, mista tulikin mieleen etta ehka meilla ei kannattaisi olla pysyvaa kotia ollenkaan?

Arlandassa vaihdettiin mennessa konetta. Siella oli aatonaattona hyvin tilaa pinkoa kuusimetrisen muovikuusen ympari  ja paastella hoyryja oikein kunnolla. Lapset katselivat aluksi oudoksuen mutta kokeilivat sitten itsekin.

Pelkoa ja leluja

Aattoiltana Suomessa meilla kavi sitten ihka oikea joulupukki! Han toi lapsille pelkoa ja leluja suhteessa 20-80. Huomasin sitten kylla etta kauko-ohjattavat autot voivat olla hieman rasittavia muille kuin niiden kayttajille. Onneksi Pukki toi muutakin.

Mulle kirjan jonka kannessa on royheloasuisia lapsia ja miettelias nuori nainen. Ihanaa! Kirja meni kylla ensin vahingossa iskalle. Han taisi vahan vaivaantua mutta kiitti aitia kumminkin.

Siskolle Pukki toi minulta suurennoksen yhdesta kuvasta missa han on erityisen natti. Mun piti pyytaa kuva hanelta etukateen ja suomalaisena naisena han oli pyytanyt ettei suurennos olisi liian iso. Ei kuulema toivonut alttaritaulua. Lupasin pysytella koossa 6×4 metria ja viereen virsitaulut. Ensi vuodeksi sitten yhteensopiva saarnastuoli. Ifolor ei lahtenyt toteuttamaan toiveitani. Sisko oli kai mielissaan mutta ma en kylla asioi siella enaa!

Koti-ikava

20141228_122405_resized_1[1]

Haave ikuisesta Suomen-lomasta ei kantanut kuin maanantaista sunnuntaihin. Sitten kiipesin itkien Vainion Liikenteen kyytiin ja otin maanisesti kuvia joka mummonmokista kuskin olkapaan yli. Kuski varmaan luuli etta olin ekaa kertaa bussissa. Mutta tarvitsin vain matkamuistoja, edes huonoja kannykuvia lumisista hirvivaaramerkeista! Ja lapset oli kylla ekaa kertaa bussissa. Pitkanmatkanbussissa nimittain.

Jai ikava Suomeen.

Mut kai se tasta!

Hyvaa uuttavuotta EU-poliksesta!

brysse

Nyt me ollaan Anoppilassa EU-poliksessa eli Brysselissa. Taalla ei ole lunta vaan pikkuisen sohjoa siella taalla. Hirvivaaramerkkejakaan ei ole nakynyt ainakaan taalla keskustassa. Eika hirviakaan. En tieda miten olla.

Me ei olla lasten synnyttya juhlittu uuttavuotta erityisemmin koska joku on perinteisesti aina kipeana. Ja sita paitsi mun pitaa paasta nukkumaan kello 22 mennessa. Appikset varmaan juhlii miehen kanssa nyt sitten kuitenkin ja ehka Joulupukin. Han oli nimittain viime yona kaynyt savupiipun kautta pari lahjaa jattamassa ja on kai tulossa tana yona uudestaan!

Pukki varoo vaan sitten vain sita juhlajuomaa jos mies tarjoaa. Rakettien seassa on hankalaa suunnistaa skumppapaissaan.

mummonmokki

Onnea rakkaille blogilukijoilleni vuodelle 2015!

Mainokset

Vähän makaamaan

Nyt on ihan kauhea Suomi-kaipuu päällä. Se alkoi itsenäisyyspäivän tienoilla, vahvistui lätkäkarkkien ajattelemisesta ja raivoaa nyt täysin hallitsemattomasti.

Joulu jo melkein päällä ja mä vielä täällä käkikellojen pauhussa!

Tai no pauhussa ja pauhussa. Ei niitä täällä nyt suorastaan tauotta kuule. Meidän kotona esimerkiksi ei koskaan. Mut väärässä maassa olen!

Tulis jo tiistai!

Ikäväni ilmenee koko ajan huolestuttavammilla tavoilla. Eilen meillä esimerkiksi kävi vieraita syömässä. Energiataso oli vierailun aikana melko korkealla. Meno oli juuri sellainen kuin mieheni sukulounailla joissa kuka tahansa voi seota ja huutaa brlämbrrrrrbrbrbr uuniperunalleen eikä kukaan lotkauta korvaansakaan.

Sitten mä, illan emäntä hymyilin ystävällisesti vieraille ja hipsin omaan huoneeseeni.

Omaan sänkyyn.

Vähän makaamaan. Viideksi minuutiksi.

Tuli vain sellainen tunne. Että jos mä en nyt saa vähän rauhaa ja hiljaisuutta niin mä teen jotain mitä kukaan ei koskaan ole tehnyt diplomaattiperheillallisilla.

Omaan sänkyyn makaamaan on satavarmasti juossut monikin diplomaatinrouva elämänsä varrella. Enemmistö luultavasti! Ei mikään iso juttu. Normipäivä. Normikohtaus. Normirouva normisängyssään normit viisi minuuttia poski peitossa.

Tuli vaan tunne et on pakko löytää vähän hiljaisuutta. Päästä mökille. Jäälle! Leikkimökkiin. Tai jos edelliset ei mahdollisia, omaan sänkyyn. Viideksi minuutiksi vain!

Rauhaa ja hiljaisuutta. Sellaista mä rankan muuton jälkeen eli nyt just, nyt just tänään tarvitsisin. Sellaista just todella todella suomalaista rikkumatonta hiljaisuutta kuin esimerkiksi Turku-Helsinki -InterCityssä klo 09.03 tiistaiaamuna oli se täynnä tai tyhjä.

Olisko kellän Geneven lähistöllä lainata tiistaihin asti?

Menoliput

Jouluvalosarjoista toimii vielä yksi. Kahden muun kohtaloksi kävi lapsi. Onneksi ei toisin päin!

Ehkä sinänsä huono idis sarjoittaa joulu kotiin joulukuun alussa. En vain keksinyt miten muutenkaan harmaan ja sateisen ”talven” saisi kulumaan. No joka tapauksessa – hauskaa oli vaikka kuusi pimenikin!

Täällä on pikkuisen erikoinen tilanne päällä. Meillä on jouluksi lentoliput Suomeen mutta ei paluulippuja. Mies hankki univelkapöllyissän nimittäin paluulennot 27.1. eli kuukauden liian myöhään. Pitkäksi olisi käynyt työmatka Suomesta Geneveen joten peruutti paluuliput.

Jihuu!

IMG_8152 (2)

Haaveilen nyt salaa että rahaa ei yhtäkkiä enää riitäkään paluulentoon. Enää koskaan. Jäädään meiän porukoiden leikkimökkiin asumaan. Ai niin se myytiin. No kai se vielä jossain on?

DSC_0229

Laitan meidän kolmikieliset tenavat samaan päiväkotiin jota itse kävin. Vien ne paikallisen jäähallin katsomoon kiipeilemään jotta oppivat syömään lätkäkarkkeja. Kai niitä vielä tehdään? Koulun vapaalipuilla voivat juosta koriskatsomon alla hippaa kun kotijoukkue donkkaa niin että lattia vinkuu ja hiki lentää vierasjoukkueen valmentajan rilleihin ja viiksiin. Ihan oikein sille!

DSC_0035 (2)

Sohvalla hyppelijät lähetetään pitkälle hiihtolenkille eväinään rusinoita ja mehua.

Ei pitäisi tehdä tiukkaa koska käyvät kuitenkin hiihtokoulussa ja hiihtävät sieltä  yksin kotiin.

Juu!

DSC_0122 (2)

Itse asiassa voivat hiihtää joka paikkaan. Kouluun ja kaverille ja harrastuksiin. Jos on vähän hiekoitettu niin ojassa vaikka. Ja kesällähän on pyörät.

Helkamat. Kai niitä tehdään vielä?

13-vuotiaina sitten reippaina lusimaan yläastetta sinne betonilaatikkoon. Ihailemaan äitinsä sanataidetta hissanluokan seinässä.

Perjantai-iltaisin kaupungille.

DSC_0181 (2)

Hei, hei! Mistä tää riivatun unelman saa pysähtymään?

Tai voitaisko edes vähän kelata taaksepäin? Siihen kun ne menevät yläasteelle. Otan ne kotikouluun! Just ennen kuin lukevat sen seinäkirjoituksen.

DSC_0164 (2)

Jollei ne paluulipun rahat sitten just silloin löydykin toisen takin taskusta!

Ei kai taas?

Moikka rakkaat! Tervetuloa ihkauuden blogini pariin!

Kuten monet Eppu Normaalin laulut, myös tämä Uuteen maahan -blogin pikkusisarus syntyi dramaattisen välirikon seurauksena. Edellinen blogipohjani kun otti taiteellisia vapauksia eikä toimittanut eräälle hyvälle blogikaverilleni edes päivitysilmoituksiani. Olen kyllä tiettyyn pisteseen saakka ihan joustava ja vahingossa joskus kärsivällinenkin mutta jos sekoillaan vaan ja ruvetaan vielä piruilemaan mun kavereillekin niin saattaapa ovi paukahtaa. Terve vaan!

Blogipohjan vaihto oli vastustamaton tilaisuus vaihtaa myös blogin nimeä. En koskaan tykännyt tuosta vanhasta nimestä, se oli laimea hätäratkaisu kun oli ihan kamalasti asiaa enkä vuoden miettimisen jälkeenkään ollut keksinyt parempaa! Nyt keksin sitten ihan sairaasti paremman joten vanha nimikin menee vaihtoon NYT!

Ajattelin etten selittele tuota uutta nimeä ainakaan vielä. Sitä voi jokainen lukea omalta kokemuspohjaltaan miten haluaa. Jos nimi ei herätä mitään ajatuksia olen auttavaisena ihmisenä alle luonnostellut erilaisia ajatuspolkumahdollisuuksia. Inspiraatiota erityisesti vaihtoehtoon 2 ja 3 löysin HS.fi:n kommenttipalstalta joita lueskelin aamulla päästäkseni ylös sängystä. En päässyt mutta kirjoitin tän.

Mihin leiriin siis rakas lukijani lyöttäydyt blogin muuton ja nimenmuutoksen suhteen?

1) Mitä tosta nyt ajattelis? Sama se minkä otsikon alla kirjoittelee kunhan kirjoittaa luukkukirjoista taas pian! Tykkään hirveästi luukkukirjoista!

2) EI KAI TAAS toi aloita uutta blogia? Vastahan se aloitti edellisen! Miksi vaihtaa uuteen kun vanhaakin voisi korjata? Mihin maailma on menossa? Missä on pysyvyys, pitkäjänteisyys ja tahtominen? Nykynuoret eivät vain osaa sitoutua. Mä olen kirjoittanut samaa reseptikirjaa kymmenen vuotta mutta nämä untuvikot räpistelevät blogista toiseen heti kun kuherruskuukausi on ohi. Olen surullinen ja itken. Itse asiassa nyt tarvitsen tupla-annoksen viskiä. Ja sangrian. Joo.

3) Vai ei nyt sitten voivotellaan että EI KAI TAAS. Viittaako tää nyt noihin muuttoihin joita ovat keräilleet kuin ennen aikaan postimerkkejä. Eikös se itse mennyt ja nainut diplomaatin? Eikö tullut mieleen että silloin on vaihdettava maata vuoden-parin jälkeen? Tuliko muuttorekka yllätyksenä oven taa? Tuliko yllätyksenä kun lasten lelulaatikko kannettiin ovesta ulos ja toisesta sisään? Että ystäviä jää ikävä ja että uusi ympäristö ei välttämättä ihan heti tunnukaan sataprosenttisen kotoisalta? Hohhoijaa. Haukotus. Krooh!!!!!!!! Todella ihana mennä ylimielisenä nukkumaan. Tulee niin pitkät ja pehmeänsuloiset unet! Aaah!!

4) Löysikö ne sen kahdeksankätisen lapsenvahdin vai ei?

Tervetuloa mukaan! Klikkaa ihmeessä meikätyyppi kirjanmerkkeihin tai tilaa sähköposti-ilmoitus uusista päivityksistä. Ilman sua täällä on tylsää ja ikävää! Koska piru vieköön mä oon nähtävästi mennyt taas muuttamaan!

DSC_0132_small