Mies vai muurahainen?

Mies kumartui varovasti ylleni ja huomasin yllätyksekseni että hänen silmänsä olivat heleän siniset. Tarkkaavainen katse nauliintui kasvoihini ja tunsin hänen kätensä hipaisevan suutani. Suljin silmäni ja kuuntelin samettista ranskalaista korostusta. ”Hienoa, ei lainkaan kariesta! Käypä lähtiessäsi respan kautta ja varaa aika suuhygienistille.”

Ooh, jooh, mitä? Näkemiin! Kiitos! Menenpä tästä.

Kassan kautta hämmästyneenä voittajana sateiseen iltaan. Kaikki kunnossa.

Mutta miten ihmeessä? Juurihan oli joulukuu! Eilen lapsen tarhakaverin synttäreillä otin ainoana vanhempana vastaan tarjotun kakkulautasen. Eikö synttärikakun aiheuttama fyysinen ja moraalinen tuho näkynyt hammaslääkärin koulutettuun silmään? Entä tähtitortut ja lahjasuklaat? Tuliaissalmiakit itselle?

Ennen kuin tuomitsette, tietäkää että suklaakuorrutteisessa synttärikakussa oli päällä erivärisiä Smarties-nappeja. Se tarjoiltiin vaaleanpunaiselta prinsessalautaselta ja olin tosi nälkäinen. No niin, nyt voitte tuomita.

Hammaslääkärin vapauttava lausuma tuntui jälleensyntymältä. Ehjät hampaat! Uusi mahdollisuus! Parannus. Purkkaa. Urheilua. Raitista ilmaa, dokumentteja ja parempia valokuvia. Ehkä jopa hiusnaamio? No ei nyt sentään!

Hyviä uutisia hampaidensa terveydestä saivat myös molemmat lapseni. He ottivat uutisen tyynesti kuten vain lapsi voi: totta kai! Mähän olen paras. Tässä mitään hiusnaamioita tarvita.

Juhlistaaksemme tilaisuutta menimme lauantaina koko porukka uimahalliin. Lämpimässä lastenaltaassa nelivuotias opetteli riemuissaan uimaan kellukkeet käsivarsissaan. Lumiset vuorenhuiput horisontissa kyyläsivät törkeästi sisään.

Kaksivuotias ei ole uimassa hetkeen käynytkään. Hän riemastui eniten siitä kun vartin parkumisen jälkeen pääsi pukkarin kautta takaisin aulaan juoksentelemaan. Se oli hänen helpottava vapautuksensa. Lasin läpi uskalsi osoitella aikuisten allasta ees taas sahaavia totisia friikkejä uimalaseissaan. Tuokin tuossa! Mies vai märkä muurahainen?

Bileet jatkuivat sunnuntaina luistinradalla. Nelivuotias hoippui sinne hihkuen lainahokkareissaan ihkaensimmäistä kertaa. ”Äiti mee nopeemmin kuin noi muut isot!”

Helppoa. Sitten hän tuli telineensä kanssa ja päihitti mut 6-0.

59-0.

128-0. Eikö me voitais jo lähteä kotiin? anelin hikisenä.

”Ei! Mee uudestaan äiti! Nopeemmin! Ja sit me kilpaillaan!”

DSC_0202

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Mies vai muurahainen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s