Takkuiset haikarat

20150212_200643 (2)

Tässä teille kuumana ja höyryävänä, kuvia Strasbourgista. Meidän ihanasta, kauniista komennuskaupungista joitain kiloja sitten. Niiltä ajoilta, kun silmänaluspussit ja käsivarsilihakset olivat meillä molemmilla pienemmät. 

20150212_114724 (4) 20150212_130603

Mieheni työskenteli Koillis-Ranskan Strasbourgissa maansa Euroopan neuvoston -edustajan kakkosmiehenä kahden vuoden ajan viime vuosikymmenen loppupuolella. Strasbourg oli paitsi Elsassin takkuisten haikaroiden, myös kai meidän lemmenpesämme, koska se oli eka komennus jolle muutin pysyvästi mukaan. Nyt, ryytyneinä kahden pienen vanhempina, palasimme kaksin muistelemaan menneitä synttäreiden ja jonkun komitean kunniaksi.

20150212_112143 (2)

Oli herkullisen outoa palata niin kovin tuttuun paikkaan ihan eri ihmisenä. Vielä oudompaa kun mies meinasi ikuisiksi ajoiksi eksyä keskiaikaisen keskustan kujille. Ja se että mä pelastin sen eksymiseltä! Nyt mä oon varmasti nähnyt kaiken!

20150212_18552020150212_185641 (2)

Muuten Strassessa oli edullista. Juu ja romanttista. Kaunista. Tosi ihanaa!

Kävelimme puistossa entisen kotitalomme tienoilla. Katselimme ärtyneen oloisia haikaroita Ranskan talvessa.

20150214_131134 (2) 20150212_114815

Tuttuja resupekkoja! 

Korkeuksissaan kalkattavat haikarat näyttivät  todella fantastisen väsyneiltä ja kärttyisiltä. Ymmärrän ja jaan tunteen melko usein. Silti väitän, että noina haikaroina en kyllä olis ihan noin ärtynyt. Asuvathan ne Orangeriessa, ehkä suloisimmassa puistossa jossa olen koskaan käynyt. Siellä kulmilla mekin asuttiin just sillon ei niin kauan sitten. Vain pari kiloa sitten.

20150214_130931 (2)

Jos oisin joku noista onnekkaista haikaroista,  kalkattaisin kaikille kavereille ilon hymnin! Strasbourgin-ylistykseni kuultaisiin Sveitsissä asti. Siellä tietysti vähän ihmeteltäisiin, kuinka linnulla voikaan olla noin hyvä musamaku ja rytminen nokka.

Mä kiittäisin sveitsiläisiä kehuista, ja tietysti Strasbourgia rakkaudesta ja inspiraatiosta. Ja hyvistä yöunista.

20150214_124836 (2) 20150214_124749 (2)

Mistä puheenollen, äkkiä meikä nukkumaan!  Takkuisesta ja ärtyneestä virkistynyt, levännyt ja asuinpaikkaansa rakastunut. Huomenna!

20150214_130805 (3)

Ps. Niistä haikaroista ei saa kuvaa. Ainakaan mun kännykameralla. Niitä esittää tässä flamingot, undulaatit ja kirjakauppa.

Mainokset

Hulluuden vesiliukumäessä

Tapahtui aiemmin tällä viikolla, ja täten vihdoin kirjataan blogiin:

Vasta kuusi peräkkäistä huonoa yötä, ja täällä sitä horjutaan taas näyttävästi hulluuden partaalla.

Korjaan. Puolivälissä hulluuden silmukkaista vesiliukumäkeä – kohti kaikkien aikojen loiskahdusta!

Eikä täältä putkesta enää takaisin taida päästä kiipeämään? Katsoin. Vettä meni silmään, mutta kyllä sieltä selvästi jengiä tulee perässäkin. Ekana erotin miehen seksikkäissä uikkareissaan. Peesissä ihan ku oisin nähnyt alakerran naapurit! Voiko se olla totta?

Hmm, juu, voi. Heidän asuinolosuhteensa huomioon ottaen se on jopa erittäin todennäköistä. Eikä täältä enää takaisin taida päästä meistä kukaan. Peli on pelattu. Koko rapun jengille uimalasit naamalle ja nenästä kii.

Pläts!

Diplomaatti ja Törppö parisuhteessa

Hyvää ystävänpäivää!

Rakkauden päivän kunniaksi näpyttelin juuri mieheeni mitään huomiota kiinnittämättä pitkähkön blogitekstin meistä, Diplomaatista ja Törpöstä, parisuhteen pyörteissä.

Kiinnostaako ketään?

Julkaisen nyt kumminkin! Sydämellistä päivää! Tai siis iltaa.

Diplomaatti ja Törppö parisuhteessa

2015-02-13 14.21.50

Tavataan
Juodaan olutta Amarillossa. Jotain nachojakin kai syödään. Nachot eivät kiinnosta ketään.

Tutustutaan
Ovista kulkemisesta tulee erikoinen moderni tanssi, koska Diplomaatti on kohtelias. Törppö ei näe mitä yhteyttä ovilla ja kohteliaisuudella on, mutta hymyilee silti.

Seukataan
Selviää virheellisesti, että Diplomaatista on mukava tehdä pitkiä kävelyitä ja syöttää oravia Seurasaaressa. Selviää samoin virheellisesti, että Törppö on kärsivällinen ja aina iloinen. Ollaan onnellisia (oravat myös).

Tavataan kavereita
Diplomaatti keskustelee illalliskutsuilla Natosta ja jasmiiniteen optimaalisesta lämpötilasta. Törppö ostaa vapuksi valtavat silmälasit peruutuspeileillä ja jonottaa serpentiiniin sotkeutuneena bajamajaan.

Mennään naimisiin
Mennään! Kahdesti!

Tulee riitaa
Ei tule riitaa. Paitsi tiskeistä. Diplomaatti haluaisi välttämättä pestä ne käsin.

Lapsi syntyy
Tulee riitaa, paljonkin. Diplomaatti alistuu käyttämään tiskikonetta.

Toinen lapsi syntyy
Kukaan ei ajattele tiskejä. Kaikki ajattelevat unta. Paitsi vauva.

Uusi komennus alkaa
Diplomaatti lähtee töihin. Törppö lähtee rattaiden ja kartan kanssa etsimään lapsille jotain syötävää. Mitä tahansa!

Tehdään uraa
Diplomaatti johtaa 28-vuotiaana ensimmäistä edustustoaan ja nelikymppisenä toista. Törppö synkistelee automarketissa ja haaveilee urasta. Tai työstä. Mistä tahansa paitsi automarketeista!

Muistellaan menneitä
”Tänään mennään illallisille. Muistathan Emännän ja Isännän?” ”En muista.” ”Odota vain, kun tapaat heidät, muistat heti.” ”Hei hei, onpa hauska tavata taas!” Keitä pirussa te olette?

Lähdetään kahdestaan minilomalle
Sensuroitu, sensuroitu, Diplomaatti surffaa uutissivustoilla ja Törppö bloggaa.

Juhlitaan ystävänpäivää
Diplomaatti yllättää ystävänpäivälounaalla Törpön ojentamalla tälle yhtäkkiä leipäkorin. Törppö liikuttuu ja ojentaa hänelle lautasliinan ja suolasirottimen. ”Sä muistit! Että mä syön leipää.” ”Sä muistit! Että mä käytän lautasliinaa!” Huokaillaan ja tuijotellaan, pidetään kädestä.

Hyvää ystävänpäivää Rakas!

Lähempänä taivasta

Vappumenosta ryytyneenä lähdin eilen iltakävelylle ylämäkeen. Kävelin tosi korkealle (sveitsiläiset olisivat varmaan eri mieltä tästä), ohi Genevenjärven rantatien, rautatieseisakkeen, pissaavan koiran, palelevan omistajan, päiväkodin ja noin sadan pensasaidan.

Tuli pimeeää.

Siellä ylhäällä esikaupunkimme piippuhyllyllä piileskeli upea luksustalojen kompleksi omassa ylhäisessä hiljaisuudessaan. Oli tilaa oli valoja, oli rauhaa ja puhdasta yöilmaa. Pihavalo kimmelsi autokatokseen pysäköityjen osinkojen pinnalla.

Pysähdyin ja tuijotin. Ensin taloja ja sitten tähtiä lähempänä, kirkkaampina ja kauniimpina. Sitten suuurrrrrrrr… Lähdin kiireesti liukastelemaan alamäkeä kotia kohti. RRRRRRUUUUUUM!

Siellä ylhäällä asutaan ehkä lähempänä tähtiä, mutta myös EasyJetin maanantai-illan Geneven-vuoron moottoreita. Hah!

Viisi vuotta

Olipas vappu!

Etkoina 34-vuotissynttärit, ja niiltä kiihdytettiin viisivuotisjuhliin.

Vieraslistan pituudessa oli eroa, ja asiaan perehtymätön voisi erehtyä luulemaan että pojalla oli paremmat bileet. Ne olikin tosi hyvät.

Mut en mä kyllä lahjoja vaihtais!

Tänään appikset hoitaa lapsia ja lapset hoitaa elektronista pehmopöllöä. Joten saanko esitellä, Äidin Vauva!

0
IMAG0162 (2)

1
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2
DSC_0149 (5)

3
DSC_0040 (3)

4
DSC_0516 (5)

5
20150201_113441

Paljon onnea vielä Pupu!

34 vuotta

Tuulee niin että tukka lähtee. Mut ei se mitään, tänään on synttärit! Mulla ihan itsellä henkilökohtaisesti!

DSC_0344

Kiitos heille jotka piirsivät, herättivät, hihkuivat, lauloivat, pussailivat, pomppivat, avasivat paketit ja söivät aamupalaksi lempikakkuani kanssani.

Hänelle, joka osti lahjat ja paketoi ja järkkäsi ja lähtee kanssani ensi viikolla matkalle.

Kaikille jotka onnittelevat. Ja kaverille joka toi tämän!

DSC_0343

Kyllä nyt vanhan kelpaa!

Pahan pallurat

Kyllä olikin muuten kivaa kirjoittaa tuota edellistä juttua diplomaattikutsuilta. Kiitokset ideasta blogikaverille Osakaan! Löytyisköhän rakkailta lukijoiltani muita ideoita? Viime aikoina mulla on ollut nimittäin aikomuksena kirjoittaa mm. ruokakaupasta. Se ei ole millään muotoa hyvä idea, joten apuja kaivataan!

Olen siis kuulola. Idiksiä kellään?

Hah, en kerro kuppikokoa.

On päällä verkkarit ja huppari. Miks?

En ota! Tulee kylmä! Senkin pervo!

Noh, asiallisten kysymysten puutteessa turvaudumme varasuunnitelmaan. Ruokakauppa siis!

Ruokakauppa on kauhea paikka silloin kun se on lentokentän kokoinen ja vieressä. Sinne on kuitenkin pakko entistä useammin mennä, koska frangi riehaantui euroon nähden ja meidän palkkamme se ropisee euroina tilille. Tai ropisee on ehkä väärä sana, pikemminkin se kopsahtaa yhden kerran ja kaikuilee sitten vartin ympäriinsä. Kops (kops^kops^kops^kops^kops). Noin.

Sveitsissä on siis käytössä tosi kallis frangi ja Ranskassa halvempi euro. Ja ruoka muutenkin halvempaa. Joten sinne siis sikanaudan toivossa.

Ranskaan on meiltä vajaan kymmenen minuutin ajomatka. Rajalla ei ole ketään, toiselle puolelle vie tavallinen maantie. Siellä ei edes lue että Ranska. Poikani huomaa maanvaihdon liikennevalojen muodosta. Poikaani en kyllä automarkettiin enää ota. Hänen kypsyytensä ja kärsivällisyytensä tulee huomattavasti paremmin esiin muissa ympäristöissä.

Minusta tuo lentokenttähallia muistuttava jättimarketti tuo esiin hauskan neuroottisen, klaustrofobisen puolen. Varsinkin lauantaisin.

Ostoskärry kääntyy kuin ankkuroitu valtamerilaiva. Valtavat hyllyt tuntuvat nojaavan kuin Pisan tornit puoleeni valmiina romahtamaan. Tuotteita on arviolta 60 000 enkä tunne niistä juuri yhtään. Sama juttu asiakkaiden kanssa. Juustojen määrä ja aromi epäilyttää todella.

Valot ovat kirkkaat kuin tv-studiossa, arvaisin. Älytön Shakira-disko taustalla tuo mieleen turkulaisen yökerhon vuonna 2002. Se ei ole hyödyllinen muisto maissimuroja etsiessä eikä koskaan muutenkaan.

Sydän tykyttää. Hikeä pukkaa. Metrin pituisesta ostoslistasta on tähän asti löytynyt kaksi tuotetta. Hyvin menee mutta menköön!

Kun vihdoin pääsen kärryineni ulos, valtava jumbojetti viereisellä kentällä pieraisee ärjyen naamaan ja pakenee heti aiheuttamaansa tuhoa korkeuksiin. Ohjaan loukatun valtamerilaivani uskollisen Seatin luo ja kiroilen viisi muovikassillista edullista ranskalaista ruokaa takapaksiin kuraisten rattaiden päälle.

Sitten ajan uupuneena kotiin. Ja vannon ettei ikinä enää. Kunnes tomaatit, nuo pahan pallurat, loppuvat ja pakottavat taas rattiin.

Ps. Olisipa kiva laittaa asiasanaksi tälle postaukselle ’matkailu’ ja nimeksi Kappale kauneinta Ranskaa! Mut ei pysty! Ei todellakaan.