Pahan pallurat

Kyllä olikin muuten kivaa kirjoittaa tuota edellistä juttua diplomaattikutsuilta. Kiitokset ideasta blogikaverille Osakaan! Löytyisköhän rakkailta lukijoiltani muita ideoita? Viime aikoina mulla on ollut nimittäin aikomuksena kirjoittaa mm. ruokakaupasta. Se ei ole millään muotoa hyvä idea, joten apuja kaivataan!

Olen siis kuulola. Idiksiä kellään?

Hah, en kerro kuppikokoa.

On päällä verkkarit ja huppari. Miks?

En ota! Tulee kylmä! Senkin pervo!

Noh, asiallisten kysymysten puutteessa turvaudumme varasuunnitelmaan. Ruokakauppa siis!

Ruokakauppa on kauhea paikka silloin kun se on lentokentän kokoinen ja vieressä. Sinne on kuitenkin pakko entistä useammin mennä, koska frangi riehaantui euroon nähden ja meidän palkkamme se ropisee euroina tilille. Tai ropisee on ehkä väärä sana, pikemminkin se kopsahtaa yhden kerran ja kaikuilee sitten vartin ympäriinsä. Kops (kops^kops^kops^kops^kops). Noin.

Sveitsissä on siis käytössä tosi kallis frangi ja Ranskassa halvempi euro. Ja ruoka muutenkin halvempaa. Joten sinne siis sikanaudan toivossa.

Ranskaan on meiltä vajaan kymmenen minuutin ajomatka. Rajalla ei ole ketään, toiselle puolelle vie tavallinen maantie. Siellä ei edes lue että Ranska. Poikani huomaa maanvaihdon liikennevalojen muodosta. Poikaani en kyllä automarkettiin enää ota. Hänen kypsyytensä ja kärsivällisyytensä tulee huomattavasti paremmin esiin muissa ympäristöissä.

Minusta tuo lentokenttähallia muistuttava jättimarketti tuo esiin hauskan neuroottisen, klaustrofobisen puolen. Varsinkin lauantaisin.

Ostoskärry kääntyy kuin ankkuroitu valtamerilaiva. Valtavat hyllyt tuntuvat nojaavan kuin Pisan tornit puoleeni valmiina romahtamaan. Tuotteita on arviolta 60 000 enkä tunne niistä juuri yhtään. Sama juttu asiakkaiden kanssa. Juustojen määrä ja aromi epäilyttää todella.

Valot ovat kirkkaat kuin tv-studiossa, arvaisin. Älytön Shakira-disko taustalla tuo mieleen turkulaisen yökerhon vuonna 2002. Se ei ole hyödyllinen muisto maissimuroja etsiessä eikä koskaan muutenkaan.

Sydän tykyttää. Hikeä pukkaa. Metrin pituisesta ostoslistasta on tähän asti löytynyt kaksi tuotetta. Hyvin menee mutta menköön!

Kun vihdoin pääsen kärryineni ulos, valtava jumbojetti viereisellä kentällä pieraisee ärjyen naamaan ja pakenee heti aiheuttamaansa tuhoa korkeuksiin. Ohjaan loukatun valtamerilaivani uskollisen Seatin luo ja kiroilen viisi muovikassillista edullista ranskalaista ruokaa takapaksiin kuraisten rattaiden päälle.

Sitten ajan uupuneena kotiin. Ja vannon ettei ikinä enää. Kunnes tomaatit, nuo pahan pallurat, loppuvat ja pakottavat taas rattiin.

Ps. Olisipa kiva laittaa asiasanaksi tälle postaukselle ’matkailu’ ja nimeksi Kappale kauneinta Ranskaa! Mut ei pysty! Ei todellakaan.

Mainokset

6 kommenttia artikkelissa “Pahan pallurat

  1. Lauantain kauppareissut – tai kauppareissut ihan minä tahansa päivänä – vielä menisi (ja niistä voisi jossain määrin jopa nauttia) jos ei tarvitsisi ottaa lapsia mukaan. Ihan mielellän viettäisin varttitunnin aprikoiden ostanko valkosipuli vai pippuridippiä, mutta lasten kanssa en edes ehdi katsoa mitä ostoskoriin hujahtaa. Viimeisellä kauppareissulla poika (7v) oli ujuttanut kärryyn pari satsia purkkinuudeleita. Hän hymyili tyytyväisenä kassan pakkauosastolla kun vihdoin huomasin kärryyn salakuljetettut purkit! Voi jeesus, onkohan huomenna taas kauppapäivä!

    Tykkää

    • Hahhah, nuudeliylläri!:b Juu mä en suostu enää lasten kanssa kauppaan. Tai oikeastaan tuo tunne on hyvinkin molemminpuolinen! Mä en suostu siks että joku huutaa potkien tai sitten juoksee viinihyllyn ympäri pikajunan nopeudella. Lapset ei suostu siksi että mä en osta pain au chocolat’ta joka kerta, tai siis juuri koskaan. Semmoinen hirveä äiti oon mut ainakin saan etsiä rauhassa niitä maissimuroja!

      Liked by 1 henkilö

  2. No, niin, kiitos vaan… Luin tätä juodessani kokista ja nyt on nenässä limua, kun pärskähdin tomaateille, pahan palluroille! 😀 Kuulostaa kamalalta kauppareissulta, mutta kerran Sveitsissä käyneenä, ja hintatason todenneena, voin vaan onnitella halvemmasta kaupasta lähiseudulla! Näin saksalaistuneesta tuntui sveitsiläisessä (Zürich) kaupassa käyminen lähinnä ryöstöltä! Puhumattakaan ravintolasta (vrt. spagetti tomaatti-mozzarellakastikkeella siellä 20 Euroa, Berliinissä alle 5€…).

    Tykkää

    • Voi ei, anteeks! :b Täällä on suorastaan jäätävä hintataso! Just tommonen 20 egeä pastasta tai pizzasta jossain halpisraflassa. Eipä tuu hirveesti ulkona syötyä (lue: ei koskaan!). Onneks on valmisruokahylly…

      Mut ohoh noita Berliinin hintoja! Meidän piti siirtyä sinne alunperin mutta tultiinkin tänne, tuota noin, nyt vähän ehkä pännii. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s