Takkuiset haikarat

20150212_200643 (2)

Tässä teille kuumana ja höyryävänä, kuvia Strasbourgista. Meidän ihanasta, kauniista komennuskaupungista joitain kiloja sitten. Niiltä ajoilta, kun silmänaluspussit ja käsivarsilihakset olivat meillä molemmilla pienemmät. 

20150212_114724 (4) 20150212_130603

Mieheni työskenteli Koillis-Ranskan Strasbourgissa maansa Euroopan neuvoston -edustajan kakkosmiehenä kahden vuoden ajan viime vuosikymmenen loppupuolella. Strasbourg oli paitsi Elsassin takkuisten haikaroiden, myös kai meidän lemmenpesämme, koska se oli eka komennus jolle muutin pysyvästi mukaan. Nyt, ryytyneinä kahden pienen vanhempina, palasimme kaksin muistelemaan menneitä synttäreiden ja jonkun komitean kunniaksi.

20150212_112143 (2)

Oli herkullisen outoa palata niin kovin tuttuun paikkaan ihan eri ihmisenä. Vielä oudompaa kun mies meinasi ikuisiksi ajoiksi eksyä keskiaikaisen keskustan kujille. Ja se että mä pelastin sen eksymiseltä! Nyt mä oon varmasti nähnyt kaiken!

20150212_18552020150212_185641 (2)

Muuten Strassessa oli edullista. Juu ja romanttista. Kaunista. Tosi ihanaa!

Kävelimme puistossa entisen kotitalomme tienoilla. Katselimme ärtyneen oloisia haikaroita Ranskan talvessa.

20150214_131134 (2) 20150212_114815

Tuttuja resupekkoja! 

Korkeuksissaan kalkattavat haikarat näyttivät  todella fantastisen väsyneiltä ja kärttyisiltä. Ymmärrän ja jaan tunteen melko usein. Silti väitän, että noina haikaroina en kyllä olis ihan noin ärtynyt. Asuvathan ne Orangeriessa, ehkä suloisimmassa puistossa jossa olen koskaan käynyt. Siellä kulmilla mekin asuttiin just sillon ei niin kauan sitten. Vain pari kiloa sitten.

20150214_130931 (2)

Jos oisin joku noista onnekkaista haikaroista,  kalkattaisin kaikille kavereille ilon hymnin! Strasbourgin-ylistykseni kuultaisiin Sveitsissä asti. Siellä tietysti vähän ihmeteltäisiin, kuinka linnulla voikaan olla noin hyvä musamaku ja rytminen nokka.

Mä kiittäisin sveitsiläisiä kehuista, ja tietysti Strasbourgia rakkaudesta ja inspiraatiosta. Ja hyvistä yöunista.

20150214_124836 (2) 20150214_124749 (2)

Mistä puheenollen, äkkiä meikä nukkumaan!  Takkuisesta ja ärtyneestä virkistynyt, levännyt ja asuinpaikkaansa rakastunut. Huomenna!

20150214_130805 (3)

Ps. Niistä haikaroista ei saa kuvaa. Ainakaan mun kännykameralla. Niitä esittää tässä flamingot, undulaatit ja kirjakauppa.

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Takkuiset haikarat

  1. Heippa! Miten multa on jäänyt tää huomaamatta! Häpeällistä! Pahoittelut! Noita haikaroita on puisto pullollaan Orangeriessa vähän keskustan ulkopuolella. Tosiaan eipä niitä vissiin pahemmin muualla Strasbourgissa pesikään? Me asuttiin ihan tuon puiston kulmalla ja saatiin varoa kakkasuihkuja, joita tähtäilivät ohi- tai siis alikulkijoiden päälle ylhäisistä korkeuksistaan! Ihan käänsivät pehvaa tähdätäkseen ja suihkauttivat ämpärillisen sitä itteään… Aika hyvin sai siinä juosta jos ei halunnut kakkaisena kuningattaren syntymäpäiväpuutarhajuhlille saapua! 😀 Aika petoja. Mutta tosi tosi komeita savupiipujen nokissa ja puiden latvoissa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s