Narulle kuivumaan

20150423_122141 (2)20150423_122251

Täällä ollaan taas Sveitsissä pelipaikoilla koko joukkue ihanan ja piristävän Kypros-loman jälkeen!

Tosi mukavaa taas 10 lomapäivän jälkeen tutustua lapsiin ja muistella että miten tää vanhemmuushommeli oikein menikään.

Ei tarvinnut vanhemmuutta erityisesti Kyproksella harjoittaa.

Siellähän oli isovanhemmat, -tädit ja sedät kaikkea sitä varten!

20150424_105316 (2)

No loma oli lomaa ja on arki Kyproksella tietysti arkea siinä missä täälläkin. Mutta oikeesti mä aloin pikkusen miettimään tätä yhteisöllistä asumista, ja kyllä siinä kissa vieköön on puolensa! Se vaan käy järkeen että arjen hommat kuten ruokaostokset, ruoanalaitto ja lastenhoito jaetaan muutaman sukupolven kesken sen sijaan että yksin on pakko tehdä kaikki. Aina ja joka päivä ja aamusta yöhön.

Täällä Sveitsissä ilman tukiverkkoa perhearki tuntuu rehellisesti sanoen välillä siltä kun meitä lingottais valtavassa pesukoneessa ilman vettä. Välillä päästään kuivuriin lämmittelemään ja välillä roikutaan narulla pää alaspäin, mut sit taas vitsi vitsi! kuiva pesuohjelma alkaa alusta. Koskaan ei oikeastaan ehdi tulla sellasta tunnetta että pystyis vetämään kunnolla henkeä ja tuntemaan itsensä ihmiseksi. Nukkaiseksi vanhaksi villatakiksi vain. Josta puuttuu nappeja. Ja jonka helmassa roikkuu kaunis ja ihana mutta varsin kireä uhmaikäinen.

20150424_104332 (2)

No ei vaiskaan, ei tää pelkkää pesuohjelmaa sentään oo lasten kanssa keskenämmekään!

Hämentyneenä ohjaan ison kiitoksen siitä oikeastaan Sveitsille.

Tämä on niin kaunis ja raikas ja avara maa, täällä jos jossain sitä hengitystilaa on. Esimerkiksi meidän  takapihalla. Sinne kun lapset vapauttaa niin kyllä melkein jo melkein ehtii itsekin piristyä tunnin ulkoilun aikana. Paitsi ehkä jos petanquen pikkupallo häviää heinikkoon.

Luin lehdestä että Sveitsi olisi  maailman onnellisin maa (hah hah pölyt silmillenne Tanska!). Talvisilla vuorilla ja keväisillä kukkapelloilla käyskenneltyäni mä melkein jo osin ymmärrän miksi.

Toisaalta kurkku maksaa meidän lähikaupassa kolme euroa.

Siitä asiasta on kyllä hieman vaikea iloita missään maassa!

Mainokset

14 kommenttia artikkelissa “Narulle kuivumaan

    • Oi täällä vielä lingotaan täysillä kierroksilla! Esikoinen on 5 ja kuopus kohta 3. Mutta kiva kuulla että tunnelin päässä (vai pesuohjelman lopussa?) saattaa väikkyä valoa! 😀

      Tykkää

  1. Tuttuja mietteitä yhteisöllisyydestä. Mies on sunnuntaina lähdössä ensin neljän päivän ja sitten melkein heti perään yli viikon työmatkalle ja musta tuntuu hyvinkin niin kuin olisin menossa lingottavaksi tai ehkä läpi mankelin… Tavallinen arki ilman tukiverkkoa sujuu jo melko hyvin tai ainakin jotenkuten, mutta yksinhuoltajana elän koko ajan siinä kauhussa, että jokin menee vikaan. Ja melkein aina meneekin…

    Vähän hymyilytti tuo Sveitsin korkea onnellisuussijoitus kun olen viime aikoina juuri miettinyt kuinka paljon oman onnellisuuteni edellytys on hyvä elämänhallinta – ei ihan se helpoin juttu kun vähän väliä vaihdetaan maata ja kaikki täytyy oppia uudestaan, enkä hallitse paikallista kieltä siinä määrin, että ymmärtäisin kuinka vähän ketään kiinnostaa mitä minulla (ulkomaalaisella naisella) on sanottavana… Mutta siis Sveitsissähän jos missä pyritään oman kokemukseni mukaan juurikin elämänhallintaan ja järjestykseen. Että ei ehkä ihme jos siellä ollaan levollisia ja onnellisia!

    Tsemppiä arkeen loman jälkimainingeissa.

    Liked by 1 henkilö

    • Kata olet kyllä arjen sankari! Maassa kuin maassa! 🙂

      Mun miehen työhön ei onneksi täällä kuulu matkustamista, mutta meilläkin on usein kyllä ihan perusarjessa pieni pelko sanoisinko persiissä että joku menee pieleen. Meillä se ei yleensä tarkoita kodinkoneiden hajoilua tai luonnonkatastrofeja tms., vaan vaika sitä että joku alkaa yskiä. Se jaksamisen tasapaino on niin herkässä meillä varsinkin talvisin kun lapsilla on taipumusta reagoida kaikkiin pöpöihin vähän rajummin, että joku flunssa pelottaa kuin pyörremyrsky. Kun ei ole ketään siellä takana nappaamassa kiekkoa kiinni jos se meiltä menee ohi. Naapuriapu on todella korvaamatonta ja onneksi meillä on ollut ihania naapureita niin Venäjällä, Tanskassa kuin täälläkin. Mutta se ei ole sama asia kuin jos olisi omasta takaa sitä turvaverkkoa ja kaikki arjen työt jaettaisiin useamman aikuisen kesken.

      Elämänhallinta onnellisuuden ehtona – toi onkin meidän muuttolintujen näkökulmasta kiinnostava ajatus! Sehän tosiaan romuttuu siinä muuton yhteydessä aina joksikin aikaa kun ei edes tiedä missä ruokakauppa on. Sveitsin kaltaisessa hyvin järjestäytyneessä maassa ote arkeen on ainakin suomalaiseen menoon tottuneelle varmasti helpompi löytää uudelleen kuin vaikka teillä Sudanissa!

      Tykkää

      • Sankarillisuus on tästä mun menosta kaukana… Varsinkin juuri nyt kun viikonloppuna meiltä vahingossa (vaihteeksi) katkaistiin vesi ja sähkömittariin lisätty rahakin kului huomaamatta loppuun. Vesi saatiin onneksi päälle eikä sähköjäkään ole jostain syystä katkaistu vielä vaikka mittari näyttää nollaa. Tänä aamuna, sudanilaisen viikon ekana arkipäivänä, täytyy saada jos jonkinlaisia asioita järjestykseen ja musta tuntuu, että olen tulossa kipeäksi. Mutta ei auta kuin puskea eteenpäin, laskea lapset ja koirat pitkin päivää, että varmasti pysyvät kaikki tässä mun väsyneessä menossa mukana 🙂

        Tykkää

      • No just tota tarkotan! Mä olisin jo aikoja sitten rynnännyt raamit kaulassa nyyhkyttäen maitojunalle! 😀 Tsemppiä kovasti yksinhuoltajapäiviin ja noihin ikäviin vastoinkäymisiin!

        Tykkää

    • Mitä ihmeen kurkkutikkuja teillä siellä kasvaa?:D

      Toi kolmen euron kurkku jonka tänään jätin kaupan hyllyyn oli itse asiassa luomukurkku. Voi olla että tavallinen ois halvempi, en tarkistanu kun juoksin kauhuissani kiljuen raamit kaulassa ulos!

      Tykkää

  2. Terveisiä Tanskasta vaan 😉 Kyllä ne paikalliset onnellisilta näyttää, expatit vähän vähemmän, aina silloin tällöin.
    Me kun kanssa kiertelemme maailmaa, ja hieman jo vilkaistiin tuota Sveitsiäkin mahdollisena seuraavana kohteena, ihmettelin kurkkuja enemmän, kanamunien hintoja. Tehdessäni hintavertailua väittivät että 12 kpl munaa maksaa 8 euroa? Ne on kyllä sitten todella onnellisten kanojen munia. Kiva blogi arjesta sinulla!

    Tykkää

    • Moikka ja kiitos kivasta kommentista! Kurkkasin blogiasi ja mielenkiintoiselta vaikuttaa, jään seurailemaan!

      Me asuttiin edellisellä komennuksella kolme ja puoli vuotta Tanskassa Köpiksen liepeillä viime syyskuuhun asti. Mun täytyy myöntää että mä aina ihmettelin niitä onnellisuustutkimuksia kun tanskalaiset ulospäin vaikutti jotenkin niin tylyiltä. Miten niin hapan kansa voi olla niin jumalattoman onnellista? Mutta toki Tanskassakin on lämpimiä ja ihania, avuliaita ihmisiä vaikka kuinka. Musta oli vain aluksi hassua kun se tutkittu onnellisuus ei näkynyt yhtään ulospäin!

      Sveitsiä voin monessakin mielessä suositella asuinmaana, mutta tänne tullessa on tosi tarkkaan laskettava miten rahat riittää! Me ei sitä tehty ja ehkä hieman kaduttaa… Vuokrat on ainakin täällä Geneven liepeillä pilvissä, liha on hirveän kallista, yksi ravintola-annos ihan tavallisessa paikassa maksaa helposti 30 euroa (pizza 20), elokuvalippu 20 euroa, hiustenleikkuu edullisessa paikassa yli 80 euroa, yksityisen päiväkodin lukuvuosi yli 20 000 euroa… Tää oli aika shokki meille eli kandee laskea huolella ja selvittää millaisilla palkoilla ihmiset yleensä täällä elelevät. Jos rahat riittää niin tänne vaan – ihana paikka ja mahtava elämänlaatu! 🙂

      Ps. Sama juttu muuten Sveitsissä että nämä superonnelliset ihmiset vaikuttavat tosi huonotuulisilta usein ulospäin! Mikähän siinäkin sitten on..?:b

      Tykkää

      • Mahtavaa! Sittenhän tiedät ihan mistä puhun. Puolentoista vuoden aikana en ole tutustunut vieläkään yhteenkään Tanskalaiseen, saatikka onnelliseen sellaiseen. Luulen että mitattu onnellisuus perustuu elintasoon. Täällähän ihmiset ovat kovin onnellisia kaikesta ilmaisesta mitä saavat, maksaessa kovia veroja.
        Me olemme toistaiseksi jumissa täällä Tanskanmaalla mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Mieheni kollega kun juuri lähtee Baseliin :).

        Liked by 1 henkilö

  3. Baselista oon kuullut hyvää ja pikaisen visiitin perusteella viehättävä paikka sekin. Kolmen maan rajalla eli voi livahtaa kauppaan Ranskaan tai Saksaan… :b

    Mut joo tanskalaiset ei varmaankaan ole kovinkaan helposti lähestyttäviä noin yleensä ottaen. Eivät tietysti (Suomessa asuvat) suomalaisetkaan, mutta tanskalaisilla kuvassa on mielestäni mukana myös sellaista Suomesta puuttuvaa vahvaa kansallisylpeyttä. Eli joka puolella ihmeteltiin miksei me ja lapsemme osattu tanskaa. No miksihän ei? Koska se on maailman vaikeimpia kieliä? Koska sitä ei voi käyttää missään muualla? Koska oltiin siellä vain muutaman vuoden pätkä? Koska lapsilla oli jo kolme kieltä työn alla ja mulla kuusi? Noh, samantyyppistä ylpeyttä löytyy tietysti myös Sveitsistä ja Venäjältä ja varmaan suurimmasta osasta maailman maita, joten mikäpä siinä! Ja siis tosiaan tanskalaiset osaavat ystävilleen olla mielettömän huomaavaisia ja auttavaisia ja vieraanvaraisia myös. Mutta se ystäväksi pääsy ei ihan hetkessä käykään.

    Liked by 1 henkilö

  4. Oma kokemukseni on, että vaikka mitä sanottaisi suomalaisien juroudesta niin se on erilaista kun täällä. Yritin jotenkin selittää tätä eroa yhdelle nuorelle itävaltalaiselle ja jotenkin päädyin sanomaan, että ”ehkä suomalaiset ovat hieman varautuneita alussa uusien tuttavuuksien kohdalla, mutta jos suomalainen rupeaa juttusille tai kutsuu sinut johonkin, olette periatteessa jo ystäviä” sillä en ainakaan minä rupea kovin tuttavalliseksi ellei haluni tutustua ole vilpitöntä. Se puuttuu täällä. Kuitenkaan ilmapiiri ei kuitenkaan ole sama kuin Pohjois-Amerikassakan, small-talk kulttuurin maassa. Siellä se on niin läpinäkyvää, etteä sen oppii käsittelemään pian.
    En siis ole 1.5 v. aikana päässyt tanskalaisuuden ytimeen. Koen että ihmiset ovat ystävällisiä, erittäin itsevarmoja mutta etäisiä. Mielenkiintoista kuitenkin päästä muuttolintuna seuraamaan eri kansoja, ja pohtia itseään kaiken tämän keskellä.
    Ihana on pikkuhiljaa löytää muita blogeja jossa saa seurata kohtalotovereita ja muiden vieraiden maiden elämänmenoa.
    Se täytyy kyllä sanoa, että koen että vaikka melkein jokainen tanskalainen, nuori tai vanha, osaa englantia, niin moni rallienglantia puhuva suomalainen Helsingistä- Savoon on paljon kiinnostuneempi ja innostuneempi käyttämään sitä, tutustuakseen uusiin ihmisiin.

    Liked by 1 henkilö

    • Samanlaisia kokemuksia täälläkin tanskalaisista. Etäisiä olivat ja vastentahtoisia puhumaan enkkua jota kuitenkin osasivat täydellisesti. Mutta mikäs siinä, oli siinä maassa kuitenkin niin paljon hyvääkin että ihan hyvät muistot meille jäi, ja harkitaan jopa paluuta vielä joskus mahdollisesti! 🙂

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s