Kaupunginsovittelija

IMG_2060_(2)

Pienen pääni sisällä päivän mittaan käytävistä moninaisista keskusteluista ja väittelyistä tämä on varmasti yksi turhimmista. Kuitenkin sama venynyt ja rahiseva nauha lähtee pyörimään joka kerta kun palaan Uuteenkaupunkiin.

Paneelikeskustelun aihe on ”Muutettaisiinko takaisin Ukiin?”, ja siinä on yksi osallistuja.

Meikäläinen.

 IMG_2021_(2)

Keskustelua ei olla koskaan käyty tosielämässä, siis miehen kanssa. Tiedän kyllä miten se keskustelu menisi.

”Muutettaisko Ukiin?”
”Juu. Heti kun sinne perustetaan meikäläisten edustusto.”
”Voitashan me hankkia jotain muita töitä.”
”No niin, hienoa. Katsele rauhassa ja kerro heti kun löytyy!”

IMG_1185

IMG_2048_(2)

Hmpph.

No ehkä se duunijuttu voisi olla pieni ongelma.

Mä voisin tietty riemusta kiljuen vihdoin hakea töitä omalla kielelläni, mutta entä mies?

Hänelle pitäisi löytää paikallinen työ, jossa ei tarvita suomen kielen taitoa. Jossa voi käyttää kertynyttä kokemusta diplomaattisten edustustojen perustamisesta, tehostamisesta ja johtamisesta.

Ukilaiset auttakaa ny naista mäessä!

Onhan täälläkin oltava käyttöä diplomatian erityisosaamiselle?

IMG_2007_(2)

Työkkärin sivuilla on hieman hiljaista tällä sektorilla. Täytyy ottaa apuun Ukari eli Uudenkaupungin Sanomat.

Tekstaripalstaa lukiessani saan vihdoin ilmestyksen hyvien idisten jumalalta.

Tännehän tarvitaan ilmiselvästi  kaupunginsovittelija!

IMG_2014

Kukapa muu kohentaisi asukkaiden elämänlaatua yhtä huikeasti kuin tekstaripalsta kädessään tehtävästä toiseen kiitävä kokopäiväinen sovittelija?

Kun Lokiksella joku tamppaa mattoja iltakymmeneltä, kuka selvittää?

Kun Saarnistossa kissa kuopii kukkaset, kuka selvittää?

Kun Sorvakossa hirvi sekoilee urheilukentällä, kuka selvittää?

IMG_2005

Kaupunginsovittelija!

IMG_2043

Mun mies!

Kansainvälisten konfliktien ja ihmisoikeusloukkausten selvittely kansainvälisissä komiteoissa ja neuvostoissa ei toki täysin valmista tekstaripalsta-kaliiberin selkkausten ratkaisemiseen, mutta miehellä on muutakin kokemusta.

Mun kanssani eläminen.

Perhe-elämä.

IMG_1995

IMG_1361 valkovuokot

Miehen vieraskielisyys – olisiko sillä sitten loppujen lopuksi niin väliä?

Hän osaa erinomaista taaperosuomea konfliktinhallintaan:

Ei saa!
Lopeta!
Ei ole sinun!
Iso hali!

Hänellä on suuret, lempeät silmät. Pitkät, tuuheat ripset, joista eräs naispuolinen suurlähetiläs kerran vuonna 2001 huudahti ”Voi mitä haaskausta!” (Mies miettii edelleen mitä tuo tarkoitti.)

Hän tykkää istuttaa kukkia. Hän osaa halutessaan käyttää ostoskärryjä hienostuneesti. Hän voisi ihan hyvin ruveta sekoilemaan urheilukentällä jos sellainen olisi lähistöllä.IMG_2028

Täten ehdotan kaupunginsovittelijan virkaa perustettavaksi Uuteenkaupunkiin pikimmiten.

Ehdotan virkaan mun miestä.

Ja rupean välittömästi etsimään meille uutta kotia. Sorvakosta tiätty!

IMG_2058

Mainokset

6 kommenttia artikkelissa “Kaupunginsovittelija

  1. Kulostaa loistavalta suunnitelmalta : D. Luulen että siinä hommassa jopa riittäisi kielitaidon puolelta se ’iso hali’. Ollaan kaikki ystäviä. Kuvistasi huomaa, että aika samat asiat tarttuvat linssiin kuin minulla kun Suomessa käyn – meri ja metsä :).

    Liked by 1 henkilö

    • Heh no sitähän minäkin! Ja toi iso hali kyllä vois tosiaan riittää 😀 Mä olin ihan ällikällä lyöty taas kerran miten sitä merta ja mettää on. Ja että kaupungin upeimmalle niemellä seisoo kerrostaloja – juuri niitä joissa meidänkin perheemme vietti koko kasikytluvun. Siellä oli ihana kasvaa metsässä ja rannoilla seikkaillen! Mahtava paikka! 🙂

      Tykkää

  2. Uusikaupunki on varmasti hieno paikka, mutta Geneve – eikö sekin ole upea? Onko se se lentokenttä ja easyjetin pörräävät koneet mikä saa sinut kaipaamaan hiljaisempia maisemia?
    Minua ei saisi takaisin Kotkaan kirveelläkään… Voisin harkita sen sijaan uuttakaupunkia 🙂

    Tykkää

    • Ei noi EasyJetit enää häiritse, jotenkin kuuluu kuvaan. Ja me asutaan kuitenkin useampi kilsa lentokentältä eikä niitä oikeestaan kuule sisällä ikkunat kiinni. Mulle on vaan iskeny joku kamala pikkukaupunkinostalgia, ja suomalainen päivähoito -nostalgia! Luultavasti täysin perusteetta haikailen vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen taas… Ehkä tuo meidän tarhan koko (400 lasta) hieman vaikuttaa, varsinkin kun muistelen omaa päiväkotiani, jonka piha oli isompi kuin tämän meidän lasten nykyisen tarhan! Ja oli sitä vapaata leikkiä ja luonnonläheisyyttä ja hiljaisuutta ja rauhaa ympärillä… Eikä siitä kaikesta tarvinnu maksaa itteään henkihieveriin. Ekspattikuplassa varsinkin Sveitsissä väsyttää myös tämä suunnaton vauraus ympärilä. Lomamatkoja, valtavia autoja, designer-laukkuja, megasynttäreitä… Menisin mielelläni joskus verkkareissa hakemaan lapset tarhasta mut en vaan kehtaa! Toisaalta, kansainvälinen on kansainvälinen eikä meidän lapset todellakaan haikaile mun yksikulttuurista pikkukaupunkilapsuuttani! Ihan itse sen teen, ja aivan turhaan mitä luultavimmin… Yritän ottaa oppia tästä: http://sannankupla.com/2014/12/03/aidin-maailma-ei-ole-lapsen-mommys-world-is-not-the-childs/ , toistaiseksi välttävällä menestyksellä! 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s