Evoluution lomaolympialaiset

DSC_0770 (2)DSC_0799 (2)IMAG1979 (2)DSC_0711 (2)Ja vapaus koitti heille!

Paitsi no nukkuma-aika tietty.

Eikä saa edelleenkään ylenmääräisesti tömistellä.

Mut muuten!

Tarha-aamukammasta loppui piikit ihan yhtäkkiä ja alkoi pitkä, kuuma loma! Mä sain siitä heti hirveästi lisäenergiaa. Lienee evoluution sanelema juttu?

Evoluution lomaolympialaisissa parhaat selviytymismahdollisuudet lienee myös vanhemmilla, jotka eivät ota ylimääräistä ressiä blogeistaan. Täytynee siirtyä tuohon nokkelaan porukkaan nyt eikä heti! Säästetään voimat jauhelihan kanssa mittelöimiseen sekä tömistelyn kieltämiseen.

Ja halimiseen. Haliminen on evoluution kannalta suureksi eduksi, koska se lämmittää kaikkia. Ja suojaa ärtyneiltä alakerran naapureilta.

Näillä eväillä lomalle!

20150623_155657 (3)

Ps. Kesäloman kunniaksi avasin vihdoin Ei kai taas -blogille oman Facebook-sivun! Päivitän sinne aina heti ja välittömästi linkit uusiin postauksiin ja merkitsen muutenkin muistiin mielenkiintoisia havaintojani silloin kun on asiaa muttei aikaa. Blogini päivittyy syyskuulle asti hieman epäsäännöllisemmin, mutta sivuista tykkääminen tuo uudet postaukset ja muut kuulumisemme suoraan uutisvirtaasi – tervetuloa siis kipin kapin kaikki tykkäämään!

Mainokset

Eleganssi

20150529_113912 (2)

Minulla on todella elegantti alakerran naapuri. Onneksi minulla on myös toinen naapuri, jonka kanssa dissata turhaa eleganssia. ”Ei oo mun juttu”, linjasi ystäväni. ”Ei munkaan”, vastasin. Sitten säikähdin aika lailla, koska hän alkoi yskiä aika rajusti. ”Oletko kunnossa?” hätäännyin. ”Joo, nielaisin vain kärpäsen.” Kuulema se ei välttämättä tosin ollutkaan kärpänen. Mutta todennäköisesti oli. Ei voi tietää.

Eleganssia!

Eilen vietin elegantin iltapäivän valkoiset pakarat vilkkuen tuttavan puutarhassa. Siellä oli syvä uima-allas ja mulla kolmevuotias täysin uimataidoton lapsi sekä viisivuotias uimaan opettelija. Kaksi muuta äitiä keskustelivat elegantisti kuistilla koko iltapäivän. Minä häärin ja pyllistelin heidän edessään puolialasti kirkuen aina kun kukanmuotoinen sadettaja ruiskutti pehvaani. Eli aika usein.

Eleganssia eleganssia. Pomminvarmaa tyyliä, sulavaa linjakkuutta ja pidättyvyyttä – sellaista on turha odottaa meikäläiseltä. Tykkään hieman kirota viikonlopun kunniaksi, ja käyttää rantakassina automarketin muovikassia. Se CarreFourin uudelleen käytettävä iso pussi on helkkarin kätevä kun siinä on se litteä pohja! Entä sitten jos siinä on kyljessä se hieman kuolleen kalan kuva? Olenhan menossa rannalle! Siellä järvessä niitä kaloja uiskentelee! Eläviä ja kuolleita! Tuo kassi on luonnollinen valinta. Ajaton. Elegantti.

Just kuten mä!

Retour à Strasbourg

20150607_145028 (2)

Iih nyt on uutisia! Ihana siskoni on aloittanut oman blogin seikkailuistaan Brittein sumuisilla saarila. Käykääpäs lukaisemassa ukfornow-blogista, miten bussilipun ostotilanteessa voi löytää saksalaisen seisomasta tukkansa päällä. Ja jättäkää sille kommentteja että se jatkaisi! Ois niin kiva tietää mitä sille kuuluu!

Meille sen sijaan, meille kuuluu romanssia. Me vietiin nimittäin auto huoltoon. Vietiin Seatti huoltoon Elsassiin asti ja epähuomiossa yövyttiin siinä samalla taas kaksi yötä Strasbourgissa! Vastapäätä entistä kotitaloa. Ja sitä maailman ihaninta Orangerie-puistoa.

20150606_221756 (2)

20150606_201331 (2)20150607_144900 (2)20150606_180420

Viimeksi Strasbourgissa käydessämme mä ajattelin kaikenlaista. Asumista, elämistä, identiteettiä, muuttamista, muuttumista, äidiksi tulemista, itsevarmuutta, irrallisuutta ja sen sellaista oleellista.

Tällä kertaa ajatelin mistä pizzaa saa.

Ja ravintelistahan sitä!
20150607_203531 (2)20150606_185026 (3)

Kyllä täytyy sanoa että tykkään Strasbourgista kuin hullu puurosta. Ihana ihana ihana pusi pusi pusi saanko tulla sun luo taas pian?20150606_201940 (2)

Ps. Koska tykkään hirveesti myös tuliaisista, toin teille tuliaisiksi vähän ranskalaista musaa! Kiinnostaako? Toin kuitenki! Raphaelin Caravane pitäis aueta Spotify-linkkinä. Mitäs sanoo arvon Levyraati? (Sisko siellä naapuriblogissa: Arvaan kyllä mitä  sanot!)

Pps. Nyt on kyllä niin että strasbourgilaisen pizzalaatikon kannessa on Taalasmaan Seppo. On se. Eikö muka oo?20150606_175645 (2)

Toimisto

Mies vei pojat nukkumaan. Mulle koitti vapaus kello kahdeksan.

Avasin parvekkeen oven ja astuin ulos lämpimään, kesäisesti kohisevaan iltaan. Istahdin tuolille, tuijottelin eteeni ja ympärilleni.  Nauttiakseni vanhan tammen havinasta. Tuulenvireestä, joka keinutteli hiljalleen lehtikuusen oksia. Avarasta järvelle päin viettävästä nurmesta. Sinisistä vilahduksista rannan puiden katveessa. Lintujen unilauluista puusta puuhun.

20150605_211942

Tuijottelin ja tuijottelin, mutta jostain syystä en oikein onnistunut rentoutumaan. Vihdoin tajusin miksi.

Mä olin tullut rentoutumaan töihin!

Muistoja kasautuvista töistä: ”Äiti selvitä mun leija!” ”Eiiiiiiku selvitä mun!”

Muistoja pikku mokista: ”Äiti missä petanquen pikkupallo on?” ”En mä vaan tiedä, voi helkkari ja nyt toi ruohonleikkuri tulee tänne päin…”

Muistoja kunnon mokista: ”Äiti missä pikkuveli on?” ”Apua en mä vaan tiedä! Voi helkkari ja toi tyyppi trimmaa aitoja moottorisahalla…”

Muistoja työryhmän sisäisistä jännitteistä: ”Äiti E huitoo mua kepillä!” ”No mene tonne päin seisomaan, ei sitä oo pysäyttäminen kun se näyttää tolta.”

Muistoja kireistä kahvipöytäkeskusteluista: ”Mä en syö tota.” ”Ai no sit mä en selvitä kenenkään leijaa!”

Vartin näin rentouduttuani huokaisin syvään ja laahustin sisälle. Pikkuhiljaa siitä omaan sänkyyn.

Lehtikuusi keinutteli oksiaan yli yön.

20150605_212025Kovaa työtä tämä on. Mut kuitenkin.

Mun pikku-ukot!