Hui! Miksi?

Kirjoittamisen opinnot alkoivat vihdoin! Vaikka paikan päälle Jyväskylän Avoimeen yliopistoon ei tarvinnutkaan raahautua, silti onnistuin kai vähän jännittämään ensimmäisen verkkokurssinkin aloitusta. Keitä siellä on? Onko kiva ope? Opinko kirjoittamaan? Saanko kavereita? Osaanko vessaan?

Vessa oli yllättäen ihan samassa paikassa kuin ennenkin, tuossa kotimme eteisessä.

Ilokseni sain myös heti uusia blogikavereita, ja opekin on ollut tosi kiltti tähän mennessä. Ehkä se johtuu siitä, että verkkokurssilla meidän opiskelijoiden on vaikea käyttäytyä huonosti. Emme voi vaihtaa nimiä päittäin, paiskoa toisiamme pyyhekumeilla, emme lähetellä salaisia lappusia, pölpöttää opettajan puheen päälle, emmekä heitellä lyhyen kaverin lippistä hänen päänsä yli välitunnilla. Tai ainakaan mä en voi täällä Genevessä. Mitähän siellä Avoimen lähiopetuksessa tapahtuu?

20150831_155152

Ope antoi meille ensin pienen tehtävän, jossa piti pohtia kirjoittamista yksinäisenä tai yhteisöllisenä toimintana. Omassa elämässäni kirjoittaminen on ollut lähinnä yhteisöllistä, pidinhän päiväkirjaakin samassa huoneessa, jossa siskonikin asui. Viikaisten yläasteella kirjoittaminen oli vielä yhteisöllisempää, varsinkin koetilanteissa. Voisin jopa väittää, että olimme niissä aika lailla aikaamme ja opettajiamme edellä yhteisöllisyydessämme. Kokeita varten meillä kaikilla oli erikseen SUURI JA SELKEÄ käsiala ja hieman takakeno kirjoitusasento.

Ensi viikolla kirjoituskurssilla edessä on jo aika vaativa tehtävä: henkilökuvan laatiminen opiskelukaverista. Eikä kai saa piirtää! Pitää haastatella ja… kirjoittaa!

Hui!

Miksi? Kääk!

En halua.

Tai… Ehkä ihan pikkuisen haluan..?

Mainokset

Blogipalkinto!

No nyt ei voi kuin ilahtua! Ihan on pakko antaa iloisten ajatusten tulla. Voi saakeli.

This Award is created to highlight and promote Inspiring Bloggers.

Minut nimettiin taas blogipalkinnon saajaksi! Jihuuuuu!!

Suuri iloinen kiitos siis hurmaavan hauskan Our Osaka Blogin kirjoittajalle tästä upeasta Starlight Blog Awardista! Ihana ajatella että siellä pilvenpiirtäjässä japanilaisen suurkaupungin yllä luet blogiani, ja tykkäätkin vielä. Täällä lehmänkellojen hälyssä Genevenjärven rantamilla sua fanitan itse kovasti!

20150824_201457

Starlight Blogger Award on siis bloggarilta toiselle kiertävä blogipalkinto, jonka tarkoitus on esitellä inspiroivia blogeja. Sen säännöt ovat seuraavat:

  1. Kiitä palkinnon antajaa ja liitä hänen bloginsa linkki omaan tekstiisi
  2. Vastaa kolmeen sinulle esitettyyn kysymykseen
  3. Palkitse puolestasi 6 tai useampia bloggaajia ja ilmoita heille palkinnosta
  4. Lisää palkintologo postaukseesi koskaan muuttamatta logoa tai palkintosääntöjä

Sain Japanista tällä kertaa aika harvinaisen pahoja kysymyksiä. Paitsi tuo ensimmäinen on ihan helppo.

Jos voisit muuttaa yhden asian historiassa, mitä muuttaisit ja miksi?
Kolonialistiset valloitusretket sinne ja tänne.

Mitä olet aina halunnut kokeilla mutta et ole uskaltanut?
Kirjoittamisen opiskelua. Ohhoh, ylihuomiselle näkyy kalenterissa olevan tosi häiritsevä merkintä..!

Mistä kouluaineesta pidit koulussa, ja vaikuttiko se uraasi jollain tavalla?
Ohjusmaiseen uraani ostoskärryjen työntelijänä Ferney-Voltairen CarreFourissa vaikuttivat ratkaisevasti lempiaineeni enkku ja musa. Kyllä. Kiitti vain enkku ja musa!

Nyyh. Nyt taitaa olla aika pyyhkiä ilonkyyneleet ja päästää tämä ihana palkinto jatkamaan matkaansa. Toivottavasti siitä on iloa sen saajille yhtä paljon kuin mulle! Tässäpä mun palkinnot:

  1. Nakit ja mutsi. Hulvattoman hauska, elämänmakuinen ja koskettava bloggailu on tiukasti kielletty Uudenkaupungin järjestyssännöissä. Pidättäkää Nakkimutsi välittömästi! Ja noista Uki-kuvista myös, koska mulle tulee niistä koti-ikävä!
  2. Edustusrouvan päiväkirja. Sudanissa tuulee hiekkaa ja kehitysyhteistyöhön erikoistuneen diplomaatin vaimo se vaan kirjoittelee fiksusti, aidosti ja uskomattomalla tyyneydellä kolmilapsisen perheensä arjesta haastavalla ulkomaankomennuksella. Hatut ilmaan!
  3. Mamma Muumaa. Mamma muuten sanoo miten asiat on. Ruotsalaisessa lähiössä asiat on ihanan rehellisesti välillä hauskasti, välillä surullisesti ja välillä ihan saakelin raivostuttavasti. Just niin kuin KaksPlussassa ei koskaan oo.
  4. Kalaa ja Baliikkia ja Kalabaliikkia. Kyproksen kriisi kun on tuttu toiselta puolelta, pikkuisen kiinnostavaa lueskella millaista arki on Istanbulissa suomalaissilmin kuvattuna. Enkä suorastaan vieroksu noita hienoja kaupunkikuviakaan!
  5. Sannan kupla. Ei kannata lukea jos ei halua liikuttua, muuttua, ajatella uudelleen eikä iloita elämästä ja sen kaikista sävyistä. Omalla vastuulla!

Lisäksi mä nimeäisin veljeni poliittisen blogin, mutta jotenkin tuntuu että hän ei haluaisi Starlight Blogger Awardia.

En tietenkään ole varma haluatteko te muutkaan, mutta itse ilahduin kovasti tästä kunnianosoituksesta, joten pistetään kiertämään! Jos ette ehdi vastailla tai se ei sovi blogin tyyliin, toivun ehkä ajan kanssa. Halusin nimetä teidät kuitenkin, jospa vaikka joku laadukasta lukemista CarreFourista turhaan etsivä etsivä löytäisi teille. Onneksi olkoon siis!

20150824_202808

Onneksi mä löysin teille.

Uudet kysymykset alla:

  1. Miten asuinmaasi kielellä voisi aloittaa small talk -tyylisen jutustelun?
  2. Nuoruusvuosiesi just se kaikkein kovin biisi?
  3. Onko kummituksia? Missä? Apua!

Yksin kotona

oi blogini

sähköinen rakkaani
joskus vielä
saat taas aikaani
ja sitten meille
…soi…
Alppimusiikki?

No niin, ihan hyvä että ne kirjoittajaopinnot kohta alkavat.

Elokuu -15 044 (2)

Olen lähiaikoina joutunut lintsailemaan blogin kirjoittamisesta. Minulla on mielestäni kuitenkin hyvä syy.

Suomi-koulullamme on kova meno jo ennen kuin lukuvuosi on alkanutkaan. Liukastuin ihan uutena vapaaehtoisuuden pulkkaan, ja syöksyn nyt holtittomasti alas jäistä Alppirinnettä: varokaa siellä alhaalla täältä tullaaaaaan..! Suomi-kouluhomma on tietysti kiinnostavaa ja hauskaakin, eipä siinä mitään. Aikaa se kuitenkin juuri nyt vie niin, ettei blogille taida riittää sen tarvitsemia tunteja. Toivottavasti kuitenkin kohta taas riittää!

20150811_154201 (2)

Suomi-koulun tiimoilta kävin viime viikolla myös Helsingissä oppimassa Suomi-koulukonkareilta.

Suomi-koulukonkarit kertoivat opetussuunnitelmasuosituksesta. Suomi-koulunoviisi kuiski ruokapöydässä tyhmiä kysymyksiä ihan muista aiheista. Linnunlaulussa kaikui lopulta yhteislaulu. Väsynyt noviisi hiipi idän metroon.

20150812_124846 (2)20150813_200518

20150814_202355       20150814_154928

Mä olen nyt ensimmäistä kertaa koko perheestäni erossa pari viikkoa. Sanomattakin selvää, että tuntuu omituiselta. Varsinkin lapsista erossa oleminen. Kaksi viikkoa on hirveän pitkä aika halimatta heitä!

Elokuu -15 039 (2)

Niille, jotka näkivät minut haahuilemassa vanhempieni karviaispuskassa tällä viikolla kylpytakissa: ei syytä huoleen kuitenkaan! Mies vei pojat Kyprokselle kun itse kerran olin menossa Helsinkiin koulutukseen. Ja kun Kyproksella on hoitoapua tarjolla korttelin paljoudelta, he jäivät sinne vähäksi aikaa hollille.

Pojat ovat siis nyt isänsä kanssa 40-asteisella Kyproksella opettelemassa uimaan kristallinkirkkaassa auringonpaisteessa. Suolainen vesi ja kellukkeet jelppaavat. Soittelemme Skypen välityksellä: he näyttävät minulle takapihan kissanpentuja, pikkuserkkujaan ja kaikenlaisia taskulamppuja.

20150817_200436      Elokuu -15 045

Outo tunne silti, kun en voi heitä pussailla, enkä heidän kanssaan jankata mistään.

Tulisitte jo kotiin sieltä.

On täälläkin taskulamppuja!

Elokuu -15 016 (2)Ja yksi jo kovastikin teitä ikävöivä äiti.

Ihan yksin kotona.

20150817_180525 (2)