Yksin kotona

oi blogini

sähköinen rakkaani
joskus vielä
saat taas aikaani
ja sitten meille
…soi…
Alppimusiikki?

No niin, ihan hyvä että ne kirjoittajaopinnot kohta alkavat.

Elokuu -15 044 (2)

Olen lähiaikoina joutunut lintsailemaan blogin kirjoittamisesta. Minulla on mielestäni kuitenkin hyvä syy.

Suomi-koulullamme on kova meno jo ennen kuin lukuvuosi on alkanutkaan. Liukastuin ihan uutena vapaaehtoisuuden pulkkaan, ja syöksyn nyt holtittomasti alas jäistä Alppirinnettä: varokaa siellä alhaalla täältä tullaaaaaan..! Suomi-kouluhomma on tietysti kiinnostavaa ja hauskaakin, eipä siinä mitään. Aikaa se kuitenkin juuri nyt vie niin, ettei blogille taida riittää sen tarvitsemia tunteja. Toivottavasti kuitenkin kohta taas riittää!

20150811_154201 (2)

Suomi-koulun tiimoilta kävin viime viikolla myös Helsingissä oppimassa Suomi-koulukonkareilta.

Suomi-koulukonkarit kertoivat opetussuunnitelmasuosituksesta. Suomi-koulunoviisi kuiski ruokapöydässä tyhmiä kysymyksiä ihan muista aiheista. Linnunlaulussa kaikui lopulta yhteislaulu. Väsynyt noviisi hiipi idän metroon.

20150812_124846 (2)20150813_200518

20150814_202355       20150814_154928

Mä olen nyt ensimmäistä kertaa koko perheestäni erossa pari viikkoa. Sanomattakin selvää, että tuntuu omituiselta. Varsinkin lapsista erossa oleminen. Kaksi viikkoa on hirveän pitkä aika halimatta heitä!

Elokuu -15 039 (2)

Niille, jotka näkivät minut haahuilemassa vanhempieni karviaispuskassa tällä viikolla kylpytakissa: ei syytä huoleen kuitenkaan! Mies vei pojat Kyprokselle kun itse kerran olin menossa Helsinkiin koulutukseen. Ja kun Kyproksella on hoitoapua tarjolla korttelin paljoudelta, he jäivät sinne vähäksi aikaa hollille.

Pojat ovat siis nyt isänsä kanssa 40-asteisella Kyproksella opettelemassa uimaan kristallinkirkkaassa auringonpaisteessa. Suolainen vesi ja kellukkeet jelppaavat. Soittelemme Skypen välityksellä: he näyttävät minulle takapihan kissanpentuja, pikkuserkkujaan ja kaikenlaisia taskulamppuja.

20150817_200436      Elokuu -15 045

Outo tunne silti, kun en voi heitä pussailla, enkä heidän kanssaan jankata mistään.

Tulisitte jo kotiin sieltä.

On täälläkin taskulamppuja!

Elokuu -15 016 (2)Ja yksi jo kovastikin teitä ikävöivä äiti.

Ihan yksin kotona.

20150817_180525 (2)

Mainokset

4 kommenttia artikkelissa “Yksin kotona

    • Ihanaa ja outoa – juuri niin! Täytyy löytää itsestä seuraa, osata nauttia siitä hiljaisuudesta ja yksinolosta jota toisinaan niin kovasti kaipaa. Ja olla onnellinen että ne lapset ovat olemassa ja tulevat kohta takaisin kotiin. Sitten saa taas väitellä ja hoputtaa ja kutittaa ja nukuttaa koko vuoden. Ihanaa. En malta odottaa! 🙂

      Liked by 1 henkilö

      • Hei Minttumaria! Lämpimästi tervetuloa, ja kiva kun jätit puumerkin! Kauniita runoja tuolla blogissasi. Kurkistin myös kaupan puolelle ja menin ja liikutuin noista karhuista ja Lapsi-postikortista! Jään myös seurailemaan täältä Sveitsistä käsin. 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s