Hui! Miksi?

Kirjoittamisen opinnot alkoivat vihdoin! Vaikka paikan päälle Jyväskylän Avoimeen yliopistoon ei tarvinnutkaan raahautua, silti onnistuin kai vähän jännittämään ensimmäisen verkkokurssinkin aloitusta. Keitä siellä on? Onko kiva ope? Opinko kirjoittamaan? Saanko kavereita? Osaanko vessaan?

Vessa oli yllättäen ihan samassa paikassa kuin ennenkin, tuossa kotimme eteisessä.

Ilokseni sain myös heti uusia blogikavereita, ja opekin on ollut tosi kiltti tähän mennessä. Ehkä se johtuu siitä, että verkkokurssilla meidän opiskelijoiden on vaikea käyttäytyä huonosti. Emme voi vaihtaa nimiä päittäin, paiskoa toisiamme pyyhekumeilla, emme lähetellä salaisia lappusia, pölpöttää opettajan puheen päälle, emmekä heitellä lyhyen kaverin lippistä hänen päänsä yli välitunnilla. Tai ainakaan mä en voi täällä Genevessä. Mitähän siellä Avoimen lähiopetuksessa tapahtuu?

20150831_155152

Ope antoi meille ensin pienen tehtävän, jossa piti pohtia kirjoittamista yksinäisenä tai yhteisöllisenä toimintana. Omassa elämässäni kirjoittaminen on ollut lähinnä yhteisöllistä, pidinhän päiväkirjaakin samassa huoneessa, jossa siskonikin asui. Viikaisten yläasteella kirjoittaminen oli vielä yhteisöllisempää, varsinkin koetilanteissa. Voisin jopa väittää, että olimme niissä aika lailla aikaamme ja opettajiamme edellä yhteisöllisyydessämme. Kokeita varten meillä kaikilla oli erikseen SUURI JA SELKEÄ käsiala ja hieman takakeno kirjoitusasento.

Ensi viikolla kirjoituskurssilla edessä on jo aika vaativa tehtävä: henkilökuvan laatiminen opiskelukaverista. Eikä kai saa piirtää! Pitää haastatella ja… kirjoittaa!

Hui!

Miksi? Kääk!

En halua.

Tai… Ehkä ihan pikkuisen haluan..?

Mainokset

16 kommenttia artikkelissa “Hui! Miksi?

  1. Kuulostaa samaan aikaan vähän kammottavalta ja tosi hauskalta. 😀 Mäkin olen miettinyt jotain tuollaista etäkurssia, kun suomeksi kuitenkin kirjoitan ja täältä käsin ei millekään lähikursseille pääse. Ja kurssit on kivoja!

    Tykkää

  2. Wau! Mahtavaa, onnea kurssille. Kehtaatko senverran valoittaa historiaasi kurssillepääsyn alkuajoista, että milloin sinne oli haku ja oliko hankala päästä. Tuskin on sattumaa, että löysin sun loistavat kirjoittelut täältä, mutta samaanaikaan katselen kyseisen yliopiston samaa kurssia ja odotan, että se hakutehtävä aukeaa.
    Sussa on todella kirjoittajan ainesta!!

    Tykkää

    • Hei Mel, kiitos onnentoivotuksista ja kannustavista sanoistasi! Ilahduin niistä kovasti. Haku oli huhti-toukokuun vaihteessa muistaakseni, ja pääsin puolen pisteen turvin sisään. Pisteitä sai meidän kierroksellamme hakutehtävästä, kirjoittamiskokemuksesta ja kirjoittamisen ohjauskokemuksesta. Mulla ei ohjaajakokemusta ollut, kirjoittamiskokemusta gradu, tieteellinen artikkeli sekä blogi. Pidin huolta, että vapaasta kirjoitustyylistä huolimatta kirjoitin hakutehtävän tehtävänannon mukaisesti. En revitellyt ihan hirveästi, sillä kahteen sivuun piti aika paljon tietoakin saada mahtumaan. Tsemiä hakuun! Toivottavasti tärppää – tulehan sitten kertomaan jos pääsit kurssille! Ja muutenkin tervetuloa uudelleen kyläilemään blogiini tietysti! 🙂

      Tykkää

  3. Mä näin nuorena suosin Sulkasadon ilmaisia nettikirjoituskursseja, jotka on tarkoitettu 11-17-vuotiaille. Ne on kyllä ihania! ❤ Mullakin on muuten tuo Kirjoittamisen ihanuus -kirja. Eikö ookkin huippu! 😉

    Tykkää

  4. Mä olen tainnut nuorena harrastaa samanlaista yhteisöllistä kirjoittamista kuin sinä 😉 Noihin kirjoitusharjoituksiin kuului aikoinaan myös tekstin tiivistämisharjoitukset(pieneen kokoon) ennen koetta… Nykyään kirjoitan mieluummin yksin. Mua huvitti tuo seeprakirja sun kirjapinossa, meidän pöydänkulmalla nimittäin lojuu kirjapinossa juurikin samainen kirja! Kirjoittamisen ihanuus taitaa olla seuraava tutustumisen arvoinen kirja tästä aiheesta mulle, kun noin kehuttiin. Mitenköhän se onkin jäänyt multa huomaamatta. Täälläkin jännitetään sitä seuraavaa haastattelu-tehtävää. Se on mulle ihan uutta.

    Tykkää

    • Heippa Minttumaria! Kiva kun kävit ja jätit taas kommentin! Eikös olekin ihmeellistä, miten pienellä nuori ihminen voi tarvittaessa kirjoittaa. Tai ISOLLA. 😀 Heh sä oletkin eka joka huomasi tuon seeprakirjan! Katsoin kuvaa sommitellessani, että mulla on kirjoittamisaiheisia kirjoja vielä aika vähänlaisesti… Ajattelin tehdä pinosta vähän paksumman ja samalla testata huomaako kukaan, vai meneekö tuo täydestä kirjoittamisen oppikirjana! Meni aika monta päivää ilmeisesti! 😀 Tuo Kirjoittamisen ihanuus on tyylistä päätellen kirjoiteltu nuoria kirjoittajia varten, mutta kyllä siellä minustakin kivoja harjoituksia on. Nimenomaan paljon erilaisia! Tuo henkilökuvajuttu jänskättää täälläkin. Mitä sitä osaa kysyä? Tai kertoa toisesta?

      Tykkää

  5. Hei Aino!
    Mukavaa nähdä, että on muitakin blogisteja samalla kurssilla. Mukavaa nähdä myös, että en ole ainoa, jota tuollaiset tehtävät (haastattelutehtävä) jännittää. 🙂 Sen tyyppinen tehtävä on myös minulle aivan uutta. Kirjoitan tosiaan itsekin blogia, mutta en ole vähään aikaan saanut sinne kirjoitettua mitään uutta. Toivottavasti näiden opintojen myötä innostuu taas kirjoittamaan enemmän.

    Tykkää

    • Hei Toni! Tosi kiva kun kävit ja jätit puumerkin! Ei taida olla tuo henkilökuvan laatiminen monellekaan meistä tuttua puuhaa, uuden äärellä ollaan. Pieni jännitys vatsanpohjassa on siis varmaan normaalia, kun joudutaan vähän mukavuusalueeltamme poikkeamaan itse kukin! Mutta ei kuin uutta viikkoa kohti ja uusia oppimiselämyksiä, toivottavasti! Tulehan taas ja ilmoittele jos blogisi herää taas tauolta. 🙂

      Tykkää

  6. Täällä kans kurssilainen, joka jännityksellä ja mielenkiinnolla odottaa seuraavaa haastattelutehtävää. Ja ehkä vielä sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla tehtävää 3, jossa haastatteluja pitäisi hyödyntää. No, kaikki aikanaan. Eiköhän me näistä selviydytä! 🙂

    Tykkää

    • Heippa, tosi kiva kun tulit kylään ja jätit viestin! Bloggailu on paljon hauskempaa kun ei tarvitse yksinän horista…:D Mulla on haastiskysymykset jo valmiina ja odotan innolla että huomenna pääsen ne esittämään. Sitten vain ihmettelemään että mitäs näillä vastauksilla nyt sitten tekis. 😀

      Tykkää

  7. Moikka täältä maapallon toiselta reunalta, Intiasta! Suomen kieli – ihana, hassu kieli 🙂 … ja sopii erinomaisesti niin bloggaamiseen, kuin muuhunkin yhteydenpitoon. Meitä tämän salakielen puhujia on vain reilut viisi miljoonaa, joten heilutellaan lippua korkealla, ja kirjoitellaan, minkä ehditään! Tapaamisiin kurssin puitteissa ja blogeissa!

    Tykkää

  8. Moikka, kiva kun tulit ”Sveitsissä käymään” blogin kautta! 😀 Omasi on niin mielenkiintoinen – en ole koskaan käynyt Intiassa ja on niin kiva lukea miltä siellä näyttää ja miten arki sujuu niin erilaisessa ympäristössä ja kulttuurissa! Onko sulla ollut siellä kultturishokkia? Mä olen niin herkkis kai että se tulee väkisin vähän joka kerta kun muutetaan… Vaikka aika lievinä kai, kun kyse on sentään tähän asti ollut Euroopasta.
    Tsemiä haastikseen ja näkemisiin siellä ja täällä! 🙂

    Tykkää

    • Kiitos terveisistä! Mitä tulee Intian kulttuurisokkiin, niin kyllä niitä edelleen tulee ihan sarjatulena 😀 mutta ei toki joka kerta niin isosti, kuin alussa. Tiettyä väsymystäkin huomaan. Aluksi oli esimerkiksi niiiiin eksoottista kävellä tungoksessa lehmänpyllyn perässä, kun kaikki autoilijat väistivät lehmää niin kiltisti. Nyt ei enää aina huvittaisi kuraista hännänalusta tuijotella 😉 Mutta perusvire on ehdottoman positiivinen. Intiassa kannattaa käydä, jos joskus siihen tarjoutuu tilaisuus! Siihen saakka – kuulemisiin blogeissa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s