Ranskan sylissä

Nyt noilla samoilla Pohjois-Italian vuoristoteillä kaahaa tappaja mustalla Seatillaan pakoon poliiseja ja oikeutta.

Sitä ei voi hyväksyä. Ei voi antaa anteeksi.

Elämme täällä Genevenjärven ympärillä kaikki Sveitsin puolellakin Ranskan sylissä. Kuten kai useimmissa muissakin alueen perheissä, meillä käydään töissä Sveitsissä ja kaupassa Ranskassa. Rajaa ei useimpien arkiajattelussa ole, joten tuntui oudolta lukea perjantaiyönä että se oli suljettu. Oudolta tuntui tietysti muutenkin. Hirveältä. Epäuskoiselta. Hämmentyneeltä, murtuneelta ja raivostuneelta samaan aikaan.

Seuraavana päivänä kiersimme maaseututietä Ranskaan ystäviemme luo. Rajatarkastusta ei ollut. Vietimme kauniin aurinkoisen lauantain heidän luonaan. Se oli paras mahdollinen tapa viettää se päivä. Muutaman tunnin ajomatkan päässä meiltä luoteeseen laskettiin menetettyjä nuoria, kuunneltiin toisten hirveitä selviytymistarinoita ja etsittiin syyllisiä.

En tiedä onko Seat-miestä vielä löydetty. Mutta eipä tuntunut tänään kivalta ajaa lasten kanssa puistosta kotiin ja huomata musta Seat edessämme tiellä. Kivalta ei tunnu myöskään käydä ostoksilla Ranskassa ruuhka-aikaan. Mutta käytävä on. Makkarasoppaa pitää tehdä.

Kuten ennenkin.

Kuin emme rikki olisikaan.

 

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Ranskan sylissä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s