Pieni suuri tuntematon pyjamassaan

DSC_0306 (2).JPG

Syntymätön lapsi on vanhemmilleen ja koko maailmalle suuri arvoitus. Pieni suuri tuntematon, jonka tapaamista odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Me emme odota perheenlisäystä.  Emme saa näitä nykyisiäkään kiinni.

Joskus kuitenkin tuntuu, kuin nämä kaksi olisivat vieläkin yhtä suuri arvoitus meille kuin kuukausina ennen syntymäänsä.  Kun tuleva äiti ja isä arvuuttelivat minkälainen tyyppi oli meille matkalla.

Mistä lapsi kasvaessaan pitää, missä on hyvä, mitä haluaa tehdä ja millaisista leikeistä pitää? Mistä hän tulee kasvaessaan kiinnostumaan? Mistä hän ilahtuu, innostuu, mille kaikille hänen pieni sydämensä sykkii?

DSC_0002_3.jpg

Lastemme perustemperamentti ei niinkään enää ole meille suurikaan arvoitus. Ei, ei. Mitä tulee siihen kaikkeen muuhun, yllätymme kuitenkin edelleen päivittäin.

Kuvittelimme esimerkiksi että nuorempi lapsemme on kiinnostunut kirkonkelloista, autoa ja piiloleikistä. Sitten hän alkoi viime perjantaina palleroisilla pikku kätösillään kirjoittaa värityskirjaansa kavereidensa nimiä.  Tavasi ja liu’utteli äänteitä, pohti ja arvuutteli.

Leukani putosi. Aivoni säksättivät ja savusivat ylikierroksilla. Kuka tämä on? Kuka tässä nyt analysoi tarhakavereidensa nimiä ja kirjaa niitä  huolellisesti muistiin? Meidän vauveli? Nappula? Minimies? Pyjamariehukki?

DSC_1143 (3).JPG

Mä sain juuri kirjoittajakurssilta ekan arvosanan. Se oli vitonen. Eli yliopistossa oikein hyvä. Juhlin.

Sitten tajusin, että kolmevuotias kaahaa luultavasti seuraavalle kurssilleni, keulii edelle ja sieppaa vitoset nenäni edestä. Pyjamassaan riehuen.

En enää todellakaan yllättyisi siitäkään!

En yllättyisi mistään.

Mainokset

4 kommenttia artikkelissa “Pieni suuri tuntematon pyjamassaan

  1. Hei, löysin juuri blogisi ja heti tekisi mieli lukea postaus postauksen perään vaan maanantaiaamun askareet odottavat, mutta kunhan lapset menevät päiväunilleen niin sitten, jee! Rakkaustarina alla on kaunis, niin kuvaava ja niin rakkaus.

    Tykkää

  2. Yritin jättää kommenttia pari kertaa, mutta ne katosivat kai jonnekin äh. Anyway, mäkin löysin tänne vastikään ja olen lukenut postauksiasi suurella mielenkiinnolla! Olen lukenut moneen kertaan ton alla olevan tekstin ja joka kerta tykkään siitä enemmän – kerta kaikkiaan ihana kirjoitus. Ja niin, ihme juttu että lapset ovat sellaisia kuin ovat, jokainen omanlaisensa… ja mistä ne oikein tulivat tänne niine hyvineen omine itseineen, kummallista. 🙂

    Tykkää

    • Heippa Ansku, kiva kun löysit blogini! Tervetuloa. Mulla on käytössä etukäteismoderointi uusille kommentoijille, sen takia näytti että viestisi hävisi. Sain kaksi viestiä sulta ja julkaisin niistä nyt jälkimmäisen.:) Suurkiitos kauniista sanoistasi ja kehuistasi! Olen ihan otettu. Mäkin löysin sun blogisi pari viikkoa sitten ja se on hirveän mielenkiintoinen! Meilläkin asuu sukulaisia Brysselissä ja se on sitä kautta tuttu paikka. Kairo taas ei ole, joten äärimmäisen mielenkiintoista lukea muutostanne sinne. Tsemiä urakkaan! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s