35 = 17 1/2 +17 1/2

Pics from Ainos NIKON 032

Täytin juuri kolmekymmentäviisi.

Olen tuplasti niin vanha kuin ollessani seitsemäntoista ja risat.

Tänään olen äiti, vaimo, ulkosuomalainen. Taas opiskelija. Jotain ihan pientä saavuttanut, jotain ihan pientä antanut ja hirveästi saanut. Olen aikuinen kai nyt jo.

Seitsemäntoistavuotiaana ehkä suurin aikuisuuteen liittyvä pelkoni oli, että elämä aikuisena olisi tylsää. Nyt kolmevitosena tuntuu kuitenkin vielä välillä ihan samalta kuin silloinkin. En oikein pysy oman elämäni vauhdissa!

Älkäähän käsittäkö väärin, ei mun arkielämäni ole todellakaan erityisen vauhdikasta. Päinvastoin! Juhlin puolipyöreitä synttäreitäni muun muassa katsomalla yksin kolme jaksoa Emmerdalea ja järkkäämällä seuraavaksi päiväksi lastenjuhlia. Seitsemäntoistakesäisenä olisin varmaan ajanut pappamopollani Kemiran sillalta, jos olisin tiennyt. (17-vuotisjuhlissani ei Emmerdale ollut lainkaan keskeisessä roolissa. Eivät yksinolo eivätkä lapset!)

Nuorena lukiolaisena en kuitenkaan tiennyt, että tylsyys on keski-ikää kohden körötellessä toisinaan ihan tavoiteltavakin asiainlaita. Ainakin meille hulluille, jotka rytyytämme yli 40 vuoden ajan perhettämme ja elämäämme maasta toiseen. Kunnon sielunpuuduttava tylsyys on välillä oikein miellyttävää. Se merkitsee minulle sitä, että elän ihan oikeata elämää. Tervettä, hyvää ja tavallista (jos sellaista on olemassakaan). Kauheasti kelailevana ihmisenä ehdin oman pääni kyytiin vain hiljaisuudessa ja paikallani. Sohvalla just ennen Emmerdaleä esimerkiksi.

Silti 13 vuotta sitten tekemäni valinnan mukaisesti elämäni vie mua enkä mä sitä. Vielä tosi tosi pitkään. Kuten se vei 17-vuotiaana. Pyörremyrskyjä kohden ja niiden läpi pitää edelleen raahautua, vaikka niin pakottavaa tarvetta pistää elämä palasiksi (haisemaan!) ei ehkä enää olisikaan.  Nykyään tykkään huolestuttavan keski-ikäiseen tapaan eniten hiljaisuudesta, ennustettavuudesta ja rauhasta olla ja ajatella. Täällä näin, kotona, lasten nukkuessa viereisessä huoneessa ja miehen katsoessa sitä auto-ohjelmaa. Joskus mäkin katson sitä vaikka se on tylsä.

On niin kotoisaa katsoa sitä yhdessä. Ja kömpiä sitten nukkumaan mukavissa pyjamissa.

Se vaan on!

 

 

 

 

Mainokset

8 kommenttia artikkelissa “35 = 17 1/2 +17 1/2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s