Kaikella mikä niissä on

DSC_10851.jpgDSC_01581.jpgDSC_01841.jpgDSC_00971.jpgDSC_10780.jpgDSC_01641.jpgDSC_02001.jpg

DSC_00281.jpg

Nyt ne menivät ja valmistuivat luokiltaan. (Täällä on päiväkodissakin luokat, mais bien sûr.)

Mä en tiedä miten päin olisin.

Mä huiskutan. Vilkutan niille kun ne seisovat lavalla ja hymyilevät meille kaikella rakkaudella, kokemuksella ja ilolla joka niissä on.

Ja että syksyllä kouluun?

Opettaja ei pysty lopettamaan itkemistä. Anteeksi anteeksi tämä poraaminen.

Ei se mitään.

Itkisin mäkin. Mut munpa ei tarvi. Me ollaan yhdessä koko kesä!

DSC_11261.jpg

 

Ja syksykin.

Mainokset

Neljä vuotta

 

dsc_0453-3.jpgTässä hän on vuosi sitten ja nyt.

Tai no, hänen leukansa! Mutta eikö olekin söpö leuka?

Meillä juhlitaan synttäreitä aina pidemmän kaavan kautta. On eri porukoita eri paikoissa ja kaikki haluavat tietty juhlia meidän höpsöä, joten festivaalit kestävät joskus jopa pari viikkoa. Onko se paha?

Minä ja pojat ollaan juhlaihmisiä. Mies yleensä tulee kuudelta kotiin ja näyttää siltä kuin haluaisi tehdä ovella piruetin salkkuineen ja palata takaisin töihin. Mutta poika on iloinen. Ja veli ja äiti. Mies heltyy ja alkaa siivoamaan.

DSC_09760.jpgIMG_3470.JPG
Ja kattokaa ny sitä!

DSC_05861.jpg

WP_20160429_11_16_44_Pro.jpg20160517_190118.jpg20160517_153505(0).jpg

Etteikö Suomessa pikku pikku juhlia?IMG_35131.jpg

Ja toisia ihan pieniä kotona Suomi-kerhokavereille?
IMG_3426.JPG

Vielä yksiä pikkuriikkisiä tarhakavereille?
IMG_37321.jpg

Ja pitäähän sitä varsinaisina synttäreinäkin kakkua maistaa!

Vai..?

 

 

 

Taliah

Kesäkuu tuli, lapsi joutui sairaalaan. Muutamaksi päiväksi vain, onnekkaiden kerrokseen.

Seuraavana päivänä huoneeseen tuotiin metallisessa pinnasängyssä kolmevuotias kiharapäinen tyttö.

DSC_0908

Poikani ja Taliah hengittivät kilpaa lääkkeitä. Öisin he yrittivät nukkua piippaavien näyttöpäätteiden välkkeessä ja sairaanhoitajien kulkiessa ovista.

cropped-dsc_0156-2.jpg

Taliah´n äiti oli ystävällinen. Hän oli ystävällinen ja sitten hän oli väsynyt. Pieni   tuttisuinen Taliah ei mitenkään olisi jaksanut pysyä kahden neliömetrin kokoisessa sängyssään tunti toisensa jälkeen.

Heiltä menivät näyttävästi hermot. Me opimme kaikenlaista ranskaa.

DSC_0864

Tahlian isällä oli ollut häntä ikävä. Hän ei olisi malttanut lakata kutittamasta tyttöä. Lopulta isä lähti ja itkuinen pörrötukka nukahti häkkisänkyynsä myöhään iltayöllä. Äiti painoi päänsä tyynyyn.

Monitorit alkoivat piippaamaan ja välkkymään, ensin yksi sitten toinen. Äiti nousi ja minäkin, äiti. Yö alkoi, paheni ja rauhoittui.

20140907_121701

Hitaasti, hitaasti valkeni.

20160601_1705411

Kolmantena päivänä me saimme alkaa jännittää kotiutusuutisia. Hermoilimme koko päivän iltaan asti. Taliah´n äiti tsemppasi ja piti iloisesti peukkuja. Kun saimme luvan alkaa pakkaamaan, hän hävisi hyvästelemättä. Olisin vielä halunnut sanoa jotain. Varmaan että tajuan.

DSC_0846

Hississä poikani läppäsi pienellä rakkaalla kädellään ison voitonmerkin käteeni. Hänpä nitisti sen pöpön!

Kotona odotettiin jo kovasti veljeä kotiin.

2016-06-02-21.21.38.jpg.jpg