Kaikki kesästäni

Piirsin eilen Suomi-koulua varten kesäkuulumiseni sarjikseksi. Shokeeraavat käänteet perustuvat tositapahtumiin. 

Tai no nuo häät mä kyllä totta puhuen vähän ennakoin! Ne on vasta ylihuomenna täällä Spetseksen saarella Kreikassa.

Olen ensimmäistä kertaa Kreikan saaristossa. Ensivaikutelmani mukaan kenellään ei tää ole osoitetta eikä kypärää.

Mut kuka niitä nyt kaipaakaan! 

Meinaan semmoset auringonlaskut! 

Meidän omat häät oli elokuussa 2006. Ne ei olleet täällä vaan Suomessa keskellä yhtä peltoa. 

Nyt lähden Spetseksen kylille juhlimaan sitä, että ne juhlat silloin oli. 

Mieskin kuulema tulee! Jee!

Mainokset

Pensaassa

1992

Avainta ei repusta löydy, mutta postilaatikossa on mulle kirje! Kaunis vaaleansininen, tuoksuva kirje. Revin kuoren auki karviaismarjapensaan vieressä.

Syön, tuulee, luen.

Poneista. Pojista. Maikoista.

Aurinko paistaa tuulessa keinuvien karviaisten läpi ja tukkaa menee suuhun. Mä luen kirjeen uudestaan. Hiukset tuoksuvat hyvältä ja kirje myös.

Kahdelta Rosa tikittää vihdoin pihaan Tunturillaan. Mutta eihän silläkään ole avaimia! Menen vihaisena takaisin pensaaseen.

2016-07-31-22.17.01.jpg.jpg

 

2016

Poika seisoo vadelmapensaiden välissä ja syö. Syö ja höpöttää. Lapsen ympärillä kolmsataatuhatta lehteä liikkuu ja havisee tuulessa.

Lapsen veli on tallilla hihkumassa. Maailma syöksyy sokeana eteenpäin ympäri aurinkonsa. Poika syö ja on.

On kesä.

IMG_4082

 

Eikö täällä tapahdu mitään?

Saabit hiipivät risteyksiin. Kirkossa ei ole ketään.

Missään ei ole.

Kukaan ei näe. Sinua. Minua. Rantakadun liikennevaloja.

IMG_4066raj.jpg

Kysyt, eikö täällä tapahdu mitään.

IMG_4170.JPG

Tapahtuu tietenkin. Daiju! Mut jos seisot tässä et sä sitä näe.

Tämä on pikkukaupunki. Täällä ei hulinoida kaduilla.

 

Täällä tapahtuu teatterissa, keittiöissä, eteisissä, olohuoneissa.

Tehtaissa, kaupoissa ja päiväkotien kuraeteisissä.

Moottorivenekerholla tapahtuu. Neuvolassa ja tupakkatauoilla sellaista ettet uskoisi.

Takarivissä, kiskalla ja balettikoulun käytävällä ihania, hirveitä juttuja.

 

Haaveissa kultaisia ja saattokodeissa itkuisia asioita.

Veljien, siskojen, luokkakaverien, kihlaparien ja naapurusten välillä. Ajatuksia, sanoja, tekoja ja tekemättä jättämistä.

 

Niissä hiljaa risteyksiin hiipivissä Saabeissa ajatellaan kaikenlaista. Kaikenlaista sanotaan.

Matkalla neuvolasta, tehtaalta tai balettikoululta ovi aukeaa ja joku lähtee kävelemään tienpenkkaa. Joku toinen istuu hölmistyneenä ratin takana.

Sä et näe koska et ole just silloin siellä Tokmannin pientareella. Kysyt eikö täällä tapahdu mitään.

 

Tapahtuuhan tässäkin! Mä pilkkaan sua ja tykkään susta.

DSC_0433 (2)

IMG_1267

Hei sinä väsynyt vanhempi

Hei sinä väsynyt vanhempi,

joka juuri tänä helteisenä päivänä juokset itkien sisälle lastesi kahluualtaan luota!

IMG_4245.JPG

Jonain päivänä tuo hulluus vielä hellittää.

IMG_4019.JPG

Tämä helle ensin, ja sitten myöhemmin toivottavasti se hulluus.

IMG_4246.JPG

Jonakin päivänä vaarallisia tilanteita onkin enää kymmeniä päivässä.

IMG_4152.JPG

Lapsesi halaavat joskus toisiaan.

IMG_4039.JPG

Isompi antaa pienemmän voittaa. Kerran.

IMG_4169.JPG

Te nukutte jo melkein joskus yöllä.

Eikä siihen kaikkeen enää mene välttämättä kuin kaksi vuotta!

IMG_4131.JPG

Eli esimerkiksi noin 730 päivää ja yötä. Ei edes 17 300 tuntia!

IMG_4145.JPG

Sehän vilahtaa hujauksessa.

IMG_4025raj.jpg

Joten tsemiä!

Sä oot ihan oikeilla linjoilla.

Paitsi jos et ole, ja silloin kaikki on peruuttamattomasti pilattu!

Kauheeta!

Voi ei!

Voi onnettomuutta!

Hälytys!

Mikä silloin neuvoksi?

Ei mikään! On jo myöhäistä.

Mutta ei siinä varmaankaan käy niin.

Suomen linnut: Tunnistusopas -teoksen (WSOY) kannen suunnitteli Emmi Kyytsönen vuonna 2015

Höh

Se iltajuttu onkin lauantaina, sanoi mies.

Jaa on?

Mä lähen kuitenki sinne Dijoniin. Tuutsä?

DSC_0319

Tuli se. Me ajettiin tänne yhdessä eilen illalla.

Me käveltiin, eksyttiin, nukuttiin. Aamulla ostettiin kauppahallista ihan eri asioita.

DSC_0258.JPG

Ja tietty kaks saippuakuplapyssyä. ”Onks sulla ne aseet?” mä kysyin noustessani Seatista hotellin ovellla. Hänellä oli. Hän veisi ne äidin lempein terveisin.

DSC_03161.jpg

 

 

 

Hän lähti Geneveen töihin.

 

DSC_0320.JPG

Mä menin aleen.

DSC_0345.JPG

Museoon.

DSC_0326mv.jpg

DSC_0322.JPG

Puistoon.

DSC_0300.JPG

Aukiolle.

DSC_0274.JPG

DSC_03431.jpg

DSC_0267.JPG

DSC_02801.jpg

Huoneeseeni.

20160708_233629.jpg

DSC_0350.JPG
2016-07-09-22.17.44.jpg.jpg
Nyt se voisi jo tulla takaisinkin vaikka.

DSC_0260mv.jpg

Mut se on siellä.

IMG-20160709-WA0003.jpg

Ja mä oon täällä.

DSC_0312.JPG

Höh!

 

Taide-esineet kuvattu Dijonin arkeologisessa museossa.

Mahtuuko kesän kyytiin?

Suomen ja Sveitsin kesissä on yksi vissi ero.

20160702_153324.jpg

Suomen kesään kuuluu kauhea hätä siitä että se menee jo ohi.

DSC_1063.JPG

Kesäkuussa iskee vääjäämätön epätoivo siitä, että taaskaan kesän kyytiin ei mahdu.

Kaikki muut ovat siellä ja vilkuttavat riemukaasti. Kesä kiihdyttää asemalta.

Omat jalat polkevat näkymättömässä suossa, kun yrittää turhaan ponnistella mukaan kesän menoon.

20160521_172210.jpg

Ja aina se jättää.

DSC_0214.JPG

Sveitsin kesään ehtii hitaampikin torvelo.

20160702_182539.jpg

Se ei kiirehdi pois heti tervehdittyään. Se jää ihan juttusille.

Sille voi antaa halin ja siltä saa haleja.

DSC_0219

Jokusen päivän voi viettää sisälläkin. Sveitsin kesä odottaa pihalla kärsivällisesti hymyillen että nostat pääsi pyykkikorista.

Tulet kun tulet!

Kyllä mä venaan sua.

Mut ota hyvä ihminen laastareita noille lapsilles.

Voit kohta meinaan tarvita.

Kaikella mikä niissä on

DSC_10851.jpgDSC_01581.jpgDSC_01841.jpgDSC_00971.jpgDSC_10780.jpgDSC_01641.jpgDSC_02001.jpg

DSC_00281.jpg

Nyt ne menivät ja valmistuivat luokiltaan. (Täällä on päiväkodissakin luokat, mais bien sûr.)

Mä en tiedä miten päin olisin.

Mä huiskutan. Vilkutan niille kun ne seisovat lavalla ja hymyilevät meille kaikella rakkaudella, kokemuksella ja ilolla joka niissä on.

Ja että syksyllä kouluun?

Opettaja ei pysty lopettamaan itkemistä. Anteeksi anteeksi tämä poraaminen.

Ei se mitään.

Itkisin mäkin. Mut munpa ei tarvi. Me ollaan yhdessä koko kesä!

DSC_11261.jpg

 

Ja syksykin.

Neljä vuotta

 

dsc_0453-3.jpgTässä hän on vuosi sitten ja nyt.

Tai no, hänen leukansa! Mutta eikö olekin söpö leuka?

Meillä juhlitaan synttäreitä aina pidemmän kaavan kautta. On eri porukoita eri paikoissa ja kaikki haluavat tietty juhlia meidän höpsöä, joten festivaalit kestävät joskus jopa pari viikkoa. Onko se paha?

Minä ja pojat ollaan juhlaihmisiä. Mies yleensä tulee kuudelta kotiin ja näyttää siltä kuin haluaisi tehdä ovella piruetin salkkuineen ja palata takaisin töihin. Mutta poika on iloinen. Ja veli ja äiti. Mies heltyy ja alkaa siivoamaan.

DSC_09760.jpgIMG_3470.JPG
Ja kattokaa ny sitä!

DSC_05861.jpg

WP_20160429_11_16_44_Pro.jpg20160517_190118.jpg20160517_153505(0).jpg

Etteikö Suomessa pikku pikku juhlia?IMG_35131.jpg

Ja toisia ihan pieniä kotona Suomi-kerhokavereille?
IMG_3426.JPG

Vielä yksiä pikkuriikkisiä tarhakavereille?
IMG_37321.jpg

Ja pitäähän sitä varsinaisina synttäreinäkin kakkua maistaa!

Vai..?

 

 

 

Taliah

Kesäkuu tuli, lapsi joutui sairaalaan. Muutamaksi päiväksi vain, onnekkaiden kerrokseen.

Seuraavana päivänä huoneeseen tuotiin metallisessa pinnasängyssä kolmevuotias kiharapäinen tyttö.

DSC_0908

Poikani ja Taliah hengittivät kilpaa lääkkeitä. Öisin he yrittivät nukkua piippaavien näyttöpäätteiden välkkeessä ja sairaanhoitajien kulkiessa ovista.

cropped-dsc_0156-2.jpg

Taliah´n äiti oli ystävällinen. Hän oli ystävällinen ja sitten hän oli väsynyt. Pieni   tuttisuinen Taliah ei mitenkään olisi jaksanut pysyä kahden neliömetrin kokoisessa sängyssään tunti toisensa jälkeen.

Heiltä menivät näyttävästi hermot. Me opimme kaikenlaista ranskaa.

DSC_0864

Tahlian isällä oli ollut häntä ikävä. Hän ei olisi malttanut lakata kutittamasta tyttöä. Lopulta isä lähti ja itkuinen pörrötukka nukahti häkkisänkyynsä myöhään iltayöllä. Äiti painoi päänsä tyynyyn.

Monitorit alkoivat piippaamaan ja välkkymään, ensin yksi sitten toinen. Äiti nousi ja minäkin, äiti. Yö alkoi, paheni ja rauhoittui.

20140907_121701

Hitaasti, hitaasti valkeni.

20160601_1705411

Kolmantena päivänä me saimme alkaa jännittää kotiutusuutisia. Hermoilimme koko päivän iltaan asti. Taliah´n äiti tsemppasi ja piti iloisesti peukkuja. Kun saimme luvan alkaa pakkaamaan, hän hävisi hyvästelemättä. Olisin vielä halunnut sanoa jotain. Varmaan että tajuan.

DSC_0846

Hississä poikani läppäsi pienellä rakkaalla kädellään ison voitonmerkin käteeni. Hänpä nitisti sen pöpön!

Kotona odotettiin jo kovasti veljeä kotiin.

2016-06-02-21.21.38.jpg.jpg

 

 

 

Pelastaja

Sitten siellä Italiassa oli tosi kauniita vuoria.  Että olivatkin kauniita!

20160516_155448

Teki mieli pelastaa sieltä vanha sortuva kivimökki, laittaa pihalle puutarhatuoli ja lukea pihalla kaiket kesät.

DSC_0890

Valitettavasti en ole kuuluisa kädentaidoistani. Tai useimmista muistakaan käytännön taidoistani.

DSC_0908

En tiedä miten italialainen  vuorimökki pelastuisi Suomi-koulutunteja suunittelemalla tai kirjoittamista opiskelemalla.

DSC_0943

Luultavasti ei pelastuisi.

Räpsin siis vain haikeana kuvia, kunnes mies 1300 metrissä kieltäytyi ajamasta ylemmäs.

 

DSC_0909

Hän pelkäsi kai että törmätään kurvissa avolava-autoon ja vieritään vuorenrinnettä tulipallona alas. Tai että mä haluan yhtäkkiä pelastaa jonkun linnan.

Kirkon.

Keskiaikaisen kylän. (Ne olivat kyllä aika hyvinvoivia.)

DSC_0877

Se tuntee mut!DSC_0922

Ja osaamiseni rajat.

Pysähteli lempeästi ja kärsivällisesti että sain ottaa näitä kuvia ja ajoi sitten mut kotiin linnatta ja mökittä.