Blogi muutti (ja kohta mekin taas)

DSC_0453

Olen jotenkin kai lykännyt tämän kirjoittamista, kai koska se tuntuu hiukkasen haikealta. Olen kirjoittanut ja ladannut kuvia tänne neljän vuoden ajan, viimeisestä muutosta tämän seuraavan alle. Kirjoitin, koska halusin ylläpitää suomen kielen taitoani ja tallentaa muistoja itselleni ja tenavilleni (jos niitä nyt ikinä tämä tulee kiinnostamaan – hiukan just nyt epäilen!). Ja koska halusin kertoa miten mulla menee. On mennyt aika hiukeasti – no, sitä paremmin mitä kauemmin muutosta on. Jos rehellisiä ollaan.

Nyt, uuden maanjäristyksen taas lähestyessä alkoi tuntua siltä, että olisi ehkä aika kuitenkin vaihtaa kieltä. Siksi olen aloittanut uuden blogin nimeltä Something to Write Home About.

En kirjoita englanniksi siksi, että se olisi minusta jotenkin hienompi kieli tai siksi, ettenkö edelleen haluaisi kirjoittaa suomalaisille. Vaihdan, koska olen komennuksen alussa aina niin karmean yksinäinen. Siksi, että Kyproksella multa harvoin kysytään minkälaista elämäni Suomessa, Sveitsissä, missä tahansa ennen Kyprosta oli. Olen siellä ihmisille olemassa vain preesensissä, siinä silmien edessä, lipilapit jalassa perinneherkkuja epäluuloisesti maistelemassa. Mulla ei ole historiaa, ei mitään kiinnostavaa menneisyyttä. Ja samalla kaipaan kaikenlaista niin että itkettää.

Vaihdan siis englantiin, jotta jotta Kyproksen puolen suku, vanhat ja uudet kaveritkin voisivat ehkä ymmärtää mua hitusen paremmin jos haluavat. Ja nähdä vähän miten ihanaa Suomessa voi talvella olla.

Suurkiitos että olet ollut mukanani tällä hiukealla matkalla! Seurasi on merkinnyt mulle enemmän kuin arvaatkaan. Jokainen lukukerta, jokainen kommentti blogissa tai facen puolella on lämmittänyt mieltä hurjan paljon. Jos olet utelias tietämään miten matkamme jatkuu, olet lämpimästi tervetullut tänne:

Something to Write Home About

Uuden blogin Facebook -sivu

Olisi ihanaa vielä nähdä!

Mainokset

Kun bloggaat

Ihailemani Ansku Kairosta myönsi mulle blogitunnustuksen.

Suurkiitos, rohkea Ansku! Jatkathan tunnelmiesi ja kuulumistesi kirjaamista mielenkiintoiseen blogiisi!

Tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi
DSC_10851
Mä en jaa tunnustusta tällä kertaa eteenpäin, koska kaikkien lempibloggaajieni tyyliin tunnustukset eivät sovi. (Mulle sopivat! Mulle kaikki tunnustukset joo kiitos heti!)
Ihailen silti monen montaa bloggaria, enimmäkseen ekspattiäitejä ja Uudenkaupungin omaa ihmenaista Nakkimutsia. Ja erinäisiä poliittisia blogeja, joiden pitäjät voisivat aika lailla hämmästyä tunnustuksestani.
Kiitos teille kaikille ihanille inspiraatiosta ja pikkuisen maailmankuvani jatkuvasta laajentamisesta! 
 
* * *
DSC_0047

Ensimmäinen ilta Genevessä

Aloitin ensimmäisen blogini kaksi ja puoli vuotta sitten, kun uusin muuttouutinen tuli. Asuimme silloin Kööpenhaminan tuulisessa esikaupungissa Hellerupissa mieheni neljännellä ulkomaankomennuksella.

Kesän korvalla 2014 mieheni kävi töissä suurlähetystössä ja mulla oli kotona urasuunnitelmat levällään. Jotenkin kirjoittamiseen työ ehkä voisi vielä joskus liittyä? Vaan mites, kun en ollut kirjoittanut akateemisen tekstin lisäksi oikeastaan yhtään mitään sitten teinivuosien?

Aloitin siis bloggaamisen merkitäkseni muistiin lähistyvää muuttojäristystä omassani ja perheeni elämässä, ja toisaalta harjoituksen vuoksi. Kirjoitustreeninä tämä onkin ollut mitä hyödyllisintä: Olen saanut pohtia kuka on kirjoittava kolmekymppinen vuotias Aino, mistä, miten ja kenelle kirjoitan nyt, aikuisena. Olen huomannut, että yleensä kirjoitus syntyy kun alkaa kirjoittamaan ja pysyttelee siinä puuhassa. Uskalsin vuoden bloggailtuani hakea Jyväskylän Avoimen kirjoittajaopintoihin ja pääsin – luultavasti juuri blogin ansiosta – sisään! Muutostamme myös jäi blogin muodossa jälki, jonka aion ikuistaa kansiin blogikirjaksi lapsilleni.

20161004_084634

 

Minun blogini ei ole mikään erityisen laajalti luettu, enkä siis ole oikea henkilö neuvomaan, miten kirjoittaa suosittu blogi. Tai no laajalti tätä luetaan sikäli, että saan klikkejä aika monelta mantereelta, mutta kävijäennätyksiä en totisesti ole pikkublogillani hätyytellyt!

Suositun blogin kirjoittaminen varmaan liittyy avoimuuteen, rohkeaan henkilökohtaisuuteen, säännölliseen kirjoittamiseen, lukijoiden puhuttelemiseen ja vankkaan kirjoitustaitoon, kuten esimerkiksi suurella idolillani Nakkimutsilla. Hän taitaa myös erittäin hyvin omannäköisen tekstin kirjoittamisen taidon – Päivi S:n blogia ei voisi kirjoittaa kukaan muu kuin Päivi S.

Tuo viimeinen onkin varmaan aloittaville bloggareille kaikkein paras tavoite: Yritä luoda mieluummin oman näköisesi blogi kuin kenenkään toisen blogin kopio!

Yritä ilmaista vähän tuoreemmin, eri sanoin, mieti mitä voit jättää pois. Kerrotko pitkästi paikoista ja tapahtumista vaiko ajatuksista ja tunteista? Voisitko peräti aloittaa keskeltä tilannetta tai ajatusta, tunnetta? Voitko lopettaa kesken, ilmaan, kietomatta suloisen paketin ympärille kaunista lahjanauhaa? Onko elämä koskaan niin siistiä, että siitä voi kirjoittaa symmetrisiä kertomuksia, joissa loppu hyvin kaikki hyvin? Uskallatko kertoa kun vituttaa? Uskallatko aloittaa tai lopettaa postauksen vihaisiin tai surullisiin sanoihin?

IMG_1424

Valokuvausta rakastavava kirjoittajaharrastelijana voisin myös vienosti ehdottaa uudelle bloggarille, että ota kuvia, piirrä kuvia, kirjoita kuvia. Älä helvetissä kaunistele ihmistä esittäviä valokuvia saati elämästä kirjoittamiasi kuvia. Laita ovi säppiin ja kilju ettet nukuta ketään. Kun bloggaat, bloggaa. Mut sammuta Enrique Inglesias ajoissa jos/kun sulla vielä on puoliso!

Blogipalkinto!

No nyt ei voi kuin ilahtua! Ihan on pakko antaa iloisten ajatusten tulla. Voi saakeli.

This Award is created to highlight and promote Inspiring Bloggers.

Minut nimettiin taas blogipalkinnon saajaksi! Jihuuuuu!!

Suuri iloinen kiitos siis hurmaavan hauskan Our Osaka Blogin kirjoittajalle tästä upeasta Starlight Blog Awardista! Ihana ajatella että siellä pilvenpiirtäjässä japanilaisen suurkaupungin yllä luet blogiani, ja tykkäätkin vielä. Täällä lehmänkellojen hälyssä Genevenjärven rantamilla sua fanitan itse kovasti!

20150824_201457

Starlight Blogger Award on siis bloggarilta toiselle kiertävä blogipalkinto, jonka tarkoitus on esitellä inspiroivia blogeja. Sen säännöt ovat seuraavat:

  1. Kiitä palkinnon antajaa ja liitä hänen bloginsa linkki omaan tekstiisi
  2. Vastaa kolmeen sinulle esitettyyn kysymykseen
  3. Palkitse puolestasi 6 tai useampia bloggaajia ja ilmoita heille palkinnosta
  4. Lisää palkintologo postaukseesi koskaan muuttamatta logoa tai palkintosääntöjä

Sain Japanista tällä kertaa aika harvinaisen pahoja kysymyksiä. Paitsi tuo ensimmäinen on ihan helppo.

Jos voisit muuttaa yhden asian historiassa, mitä muuttaisit ja miksi?
Kolonialistiset valloitusretket sinne ja tänne.

Mitä olet aina halunnut kokeilla mutta et ole uskaltanut?
Kirjoittamisen opiskelua. Ohhoh, ylihuomiselle näkyy kalenterissa olevan tosi häiritsevä merkintä..!

Mistä kouluaineesta pidit koulussa, ja vaikuttiko se uraasi jollain tavalla?
Ohjusmaiseen uraani ostoskärryjen työntelijänä Ferney-Voltairen CarreFourissa vaikuttivat ratkaisevasti lempiaineeni enkku ja musa. Kyllä. Kiitti vain enkku ja musa!

Nyyh. Nyt taitaa olla aika pyyhkiä ilonkyyneleet ja päästää tämä ihana palkinto jatkamaan matkaansa. Toivottavasti siitä on iloa sen saajille yhtä paljon kuin mulle! Tässäpä mun palkinnot:

  1. Nakit ja mutsi. Hulvattoman hauska, elämänmakuinen ja koskettava bloggailu on tiukasti kielletty Uudenkaupungin järjestyssännöissä. Pidättäkää Nakkimutsi välittömästi! Ja noista Uki-kuvista myös, koska mulle tulee niistä koti-ikävä!
  2. Edustusrouvan päiväkirja. Sudanissa tuulee hiekkaa ja kehitysyhteistyöhön erikoistuneen diplomaatin vaimo se vaan kirjoittelee fiksusti, aidosti ja uskomattomalla tyyneydellä kolmilapsisen perheensä arjesta haastavalla ulkomaankomennuksella. Hatut ilmaan!
  3. Mamma Muumaa. Mamma muuten sanoo miten asiat on. Ruotsalaisessa lähiössä asiat on ihanan rehellisesti välillä hauskasti, välillä surullisesti ja välillä ihan saakelin raivostuttavasti. Just niin kuin KaksPlussassa ei koskaan oo.
  4. Kalaa ja Baliikkia ja Kalabaliikkia. Kyproksen kriisi kun on tuttu toiselta puolelta, pikkuisen kiinnostavaa lueskella millaista arki on Istanbulissa suomalaissilmin kuvattuna. Enkä suorastaan vieroksu noita hienoja kaupunkikuviakaan!
  5. Sannan kupla. Ei kannata lukea jos ei halua liikuttua, muuttua, ajatella uudelleen eikä iloita elämästä ja sen kaikista sävyistä. Omalla vastuulla!

Lisäksi mä nimeäisin veljeni poliittisen blogin, mutta jotenkin tuntuu että hän ei haluaisi Starlight Blogger Awardia.

En tietenkään ole varma haluatteko te muutkaan, mutta itse ilahduin kovasti tästä kunnianosoituksesta, joten pistetään kiertämään! Jos ette ehdi vastailla tai se ei sovi blogin tyyliin, toivun ehkä ajan kanssa. Halusin nimetä teidät kuitenkin, jospa vaikka joku laadukasta lukemista CarreFourista turhaan etsivä etsivä löytäisi teille. Onneksi olkoon siis!

20150824_202808

Onneksi mä löysin teille.

Uudet kysymykset alla:

  1. Miten asuinmaasi kielellä voisi aloittaa small talk -tyylisen jutustelun?
  2. Nuoruusvuosiesi just se kaikkein kovin biisi?
  3. Onko kummituksia? Missä? Apua!

Ei kai taas?

Moikka rakkaat! Tervetuloa ihkauuden blogini pariin!

Kuten monet Eppu Normaalin laulut, myös tämä Uuteen maahan -blogin pikkusisarus syntyi dramaattisen välirikon seurauksena. Edellinen blogipohjani kun otti taiteellisia vapauksia eikä toimittanut eräälle hyvälle blogikaverilleni edes päivitysilmoituksiani. Olen kyllä tiettyyn pisteseen saakka ihan joustava ja vahingossa joskus kärsivällinenkin mutta jos sekoillaan vaan ja ruvetaan vielä piruilemaan mun kavereillekin niin saattaapa ovi paukahtaa. Terve vaan!

Blogipohjan vaihto oli vastustamaton tilaisuus vaihtaa myös blogin nimeä. En koskaan tykännyt tuosta vanhasta nimestä, se oli laimea hätäratkaisu kun oli ihan kamalasti asiaa enkä vuoden miettimisen jälkeenkään ollut keksinyt parempaa! Nyt keksin sitten ihan sairaasti paremman joten vanha nimikin menee vaihtoon NYT!

Ajattelin etten selittele tuota uutta nimeä ainakaan vielä. Sitä voi jokainen lukea omalta kokemuspohjaltaan miten haluaa. Jos nimi ei herätä mitään ajatuksia olen auttavaisena ihmisenä alle luonnostellut erilaisia ajatuspolkumahdollisuuksia. Inspiraatiota erityisesti vaihtoehtoon 2 ja 3 löysin HS.fi:n kommenttipalstalta joita lueskelin aamulla päästäkseni ylös sängystä. En päässyt mutta kirjoitin tän.

Mihin leiriin siis rakas lukijani lyöttäydyt blogin muuton ja nimenmuutoksen suhteen?

1) Mitä tosta nyt ajattelis? Sama se minkä otsikon alla kirjoittelee kunhan kirjoittaa luukkukirjoista taas pian! Tykkään hirveästi luukkukirjoista!

2) EI KAI TAAS toi aloita uutta blogia? Vastahan se aloitti edellisen! Miksi vaihtaa uuteen kun vanhaakin voisi korjata? Mihin maailma on menossa? Missä on pysyvyys, pitkäjänteisyys ja tahtominen? Nykynuoret eivät vain osaa sitoutua. Mä olen kirjoittanut samaa reseptikirjaa kymmenen vuotta mutta nämä untuvikot räpistelevät blogista toiseen heti kun kuherruskuukausi on ohi. Olen surullinen ja itken. Itse asiassa nyt tarvitsen tupla-annoksen viskiä. Ja sangrian. Joo.

3) Vai ei nyt sitten voivotellaan että EI KAI TAAS. Viittaako tää nyt noihin muuttoihin joita ovat keräilleet kuin ennen aikaan postimerkkejä. Eikös se itse mennyt ja nainut diplomaatin? Eikö tullut mieleen että silloin on vaihdettava maata vuoden-parin jälkeen? Tuliko muuttorekka yllätyksenä oven taa? Tuliko yllätyksenä kun lasten lelulaatikko kannettiin ovesta ulos ja toisesta sisään? Että ystäviä jää ikävä ja että uusi ympäristö ei välttämättä ihan heti tunnukaan sataprosenttisen kotoisalta? Hohhoijaa. Haukotus. Krooh!!!!!!!! Todella ihana mennä ylimielisenä nukkumaan. Tulee niin pitkät ja pehmeänsuloiset unet! Aaah!!

4) Löysikö ne sen kahdeksankätisen lapsenvahdin vai ei?

Tervetuloa mukaan! Klikkaa ihmeessä meikätyyppi kirjanmerkkeihin tai tilaa sähköposti-ilmoitus uusista päivityksistä. Ilman sua täällä on tylsää ja ikävää! Koska piru vieköön mä oon nähtävästi mennyt taas muuttamaan!

DSC_0132_small