Puolitoista vuotta sitten

saavuimme keskellä yötä Geneven kentälle. Sunnuntai vaihtui juuri maanantaiksi.

Seuraavana aamuna mies kietoi krakan kaulaan ja lähti puoli yhdeksältä töihin. En muista mitä teimme poikien kanssa. Kai pahoja lihapullia väsyneen hotellihuoneiston väsyneessä uunissa.

Illalla menimme kaikki neljä ulos vastapäiseen puistoon. Oli lämmintä, kuivaa ja rauhallista. Otin kuvia yhdestä rattaissa ja kahdesta muusta suihkulähteellä. Olo oli iloinen.

DSC_0049

Puolentoista vuoden päästä on syyskuu 2017. Alkaa viimeinen syksymme täällä.

Se rattaissa istunut aloittaa koulun ja tekee iltaisin kirjoitusläksyjä. Vinguttaa musiikintunneilla veljensä luokkatoveriensa kanssa epävireistä viulua. Isompi tuo koulusta kotiin vaikeampia ja vaikeampia projekteja. Haluaa mennä kavereille yöksi ja pelata siellä konsolipelejä iltamyöhään.

Mä opetan ehkä vielä Suomi-koululla. Opiskelen ehkä vielä, tai sitten omat projektit ovat jo vieneet mennessään. Höpöttelen alakoulun pihalla tihkusateessa puoli neljältä iltapäivällä koulupoikiani odotellessa.

Kaiken tämän alla maanjäristys on tulossa. Mannerlaatat puskevat vaivihkaa toisiaan vasten.

2015-02-13 14.21.50

Mutta se on silloin.

Nyt on nyt, ja nyt on rauhallista.

On hyvin aikaa olla onnellinen.

Mainokset

Diplomaatti ja Törppö kutsuilla

 

Mieheni ja minä koemme hänen työhönsä kuuluvat juhlavastaanotot, illalliset ja kissanristiäiset melko eri tavoin. Onhan mieheni synnynnäinen ja myös palkattu diplomaatti ja minä vain tällainen tavallinen törppö.

Kaksitoista vuotta diplomaatin rinnalla on toki hionut törpöstäkin terävimpiä kulmia niin, että ehkä olen nykyään pikemminkin jonkinlainen tylppäpäinen kartio kuin täysi törppö? Tässä nyt kuitenkin muutama löyhästi tositapahtumiin perustuva skenaario tai kauhukuva, aivojeni arkistosta nimeltä Diplomaatti ja Törppö kutsuilla. Toivottavasti nautitte! Kippis ja lämpimästi tervetuloa!

20150131_114951 (3)

Illallisvieraat soittavat ovikelloa 45 minuuttia etuajassa.
Törppö huutaa älä perkele päästä niitä sisälle, mulla on tukka märkänä! Diplomaatti rientää ovelle, toivottaa vieraat tervetulleiksi peremmälle ja avaa shampanjapullon. Törppö föönaa raivokkaasti tukkaansa makuuhuoneessa ja miettii missä pirussa se mekko on, kohta munakello soi, olisi sittenkin pitänyt pysytellä yläasteaikaisen poikakaverin kanssa ja mopoilla maalla hamaan hautaan!

Diplomaatti ja Törppö eivät tunne suurelta juhlavastaanotolta ketään.
Diplomaatti etenee väkijoukon läpi iloisesti kätellen kuin kaunopuheinen sähkövatkain. Hän löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuulee kuumimmat komiteajuorut, tapaa samanikäisten lasten vanhempia, painaa mieleen ihmisten elämäntarinat ja urakäänteet. Törppö katselee ympärilleen ja ajattelee onpa paljon ihmisiä. Tosiaan, tosi paljon ihmisiä täällä! Vau.

Kutsut ovat palatsissa.
Törppö tuijottaa kattomaalauksia ja kultauksia pää kenossa ja suu auki. Diplomaatti tapaa tällä välin Kuninkaan, Kuningattaren, Paavin ja Metallican.

Kutsut ovat edustuston päällikön residenssissä eli edustusasunnossa.
Diplomaatti on kuin kotonaan. Törppö hikoilee ajatellessaan että tällä asuessa ei saisi koskaan, siis koskaan, läikyttää yhtään kaakaota. Ei mihinkään. Siis yhtään!

Illallisilla puhutaan ulkopolitiikasta.
Diplomaatti ja hänen kollegansa puhuvat toistensa suuhun innosta hehkuen kuitenkin vältellen minkäänlaisten mielipiteiden esittämistä. Heidän välissään istuu vaitonaisia törppöjä, puolisoita. Jos Törpöllä on oma mielipide, hän puristaa kauhuissaan suutaan kiinni. Ettei mielipide vain vierähtäisi pöydälle kuin eilinen karvapallo kissan suusta. Siinäpä vasta kansainvälinen skandaali!

Jos Törpöllä ei ole mielipidettä, hän miettii onko ulkopolitiikka yleisluontoista small talkia vai erikoisaihe. Voisiko yrittää kysyä, katsoiko kukaan muu eilisen Kadonneen jäljillä? Eivät ne kuitenkaan katsoneet. Mut hei, Euroviisuthan on jo puolen vuoden päästä..!

Illallisilla tarjotaan outoa ruokaa.
Mitä oudompaa ruokaa, sitä haltioutuneemmin diplomaatti sitä kiittelee. Törpön mielestä kyllä hyvä on hyvää ja outo on outoa.

Lounaskutsujen päätteeksi isäntä soittaa kasetilta puoli tuntia itse säveltämiään sielunmessuja.
Diplomaatti fiilistelee ja ihastelee. Törppö toivoo, että ikkunan takana on palotikkaat. Pudotusta on nimittäin muuten jonkin verran, ja kuiteskin perheenäiti jo sentään!

DSC_0253

Vähän makaamaan

Nyt on ihan kauhea Suomi-kaipuu päällä. Se alkoi itsenäisyyspäivän tienoilla, vahvistui lätkäkarkkien ajattelemisesta ja raivoaa nyt täysin hallitsemattomasti.

Joulu jo melkein päällä ja mä vielä täällä käkikellojen pauhussa!

Tai no pauhussa ja pauhussa. Ei niitä täällä nyt suorastaan tauotta kuule. Meidän kotona esimerkiksi ei koskaan. Mut väärässä maassa olen!

Tulis jo tiistai!

Ikäväni ilmenee koko ajan huolestuttavammilla tavoilla. Eilen meillä esimerkiksi kävi vieraita syömässä. Energiataso oli vierailun aikana melko korkealla. Meno oli juuri sellainen kuin mieheni sukulounailla joissa kuka tahansa voi seota ja huutaa brlämbrrrrrbrbrbr uuniperunalleen eikä kukaan lotkauta korvaansakaan.

Sitten mä, illan emäntä hymyilin ystävällisesti vieraille ja hipsin omaan huoneeseeni.

Omaan sänkyyn.

Vähän makaamaan. Viideksi minuutiksi.

Tuli vain sellainen tunne. Että jos mä en nyt saa vähän rauhaa ja hiljaisuutta niin mä teen jotain mitä kukaan ei koskaan ole tehnyt diplomaattiperheillallisilla.

Omaan sänkyyn makaamaan on satavarmasti juossut monikin diplomaatinrouva elämänsä varrella. Enemmistö luultavasti! Ei mikään iso juttu. Normipäivä. Normikohtaus. Normirouva normisängyssään normit viisi minuuttia poski peitossa.

Tuli vaan tunne et on pakko löytää vähän hiljaisuutta. Päästä mökille. Jäälle! Leikkimökkiin. Tai jos edelliset ei mahdollisia, omaan sänkyyn. Viideksi minuutiksi vain!

Rauhaa ja hiljaisuutta. Sellaista mä rankan muuton jälkeen eli nyt just, nyt just tänään tarvitsisin. Sellaista just todella todella suomalaista rikkumatonta hiljaisuutta kuin esimerkiksi Turku-Helsinki -InterCityssä klo 09.03 tiistaiaamuna oli se täynnä tai tyhjä.

Olisko kellän Geneven lähistöllä lainata tiistaihin asti?