Turistikylän kevät

Enää puuttuu kaikki tyypit!DSC_0192 (3)
DSC_0201 (2)DSC_0212 (2)DSC_0214 (2)

Paitsi meidän muru! Hän kävi mestoilla!

Ei päässyt polkuveneilemään, mutta löysi ravun.

On ihan sekaisin siitä missä kotinsa on. Varmaankin toivoisi että täällä.

DSC_0221 (2) DSC_0242 (2)  DSC_0258 (2)

Miehellä taitaa olla samansuuntaisia haaveita.

Voisikohan hänen Geneven-toimistonsa muuttaa Protarasiin?

Mä löysin jo hyvät tilatkin!

DSC_0291 (2) DSC_0294 (2)DSC_0297 (2) DSC_0288 (2)DSC_0298 (2)DSC_0310 (2)

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa Kyproksen-reissu keväällä, kesällä, syksyllä tai talvella niin kysykää ihmeessä vinkkejä multa! Voisin ihan erillisen postauksenkin vaikka kirjottaa jos jotakuta kiinnostaa…

Mainokset

Kahdeksalta iltapäivällä

DSC_0867 (3)

”Liikkemme aukeaa arkisin kymmeneltä aamulla ja suljetaan kahdeksalta iltapäivällä. Tervetuloa ostoksille!”

No kiitos!

Mutta tuota, kahdeksalta iltapäivällä?

DSC_0927DSC_0939 (3)

Ai niin, Kyproksellahan kello tosiaan käy Välimeren – ei Alppien – aikaa.Välimerellä päivässä on oikeastaan kaksi päivää, sillä sen katkaisee mieluusti siesta eli keskipäivän lepo. Täkäläisen päivärytmin sanelevat etenkin kesäaikaan ja viikonloppuisin kuumuus, valo ja varjo, heinäsirkkojen meteli ja ilmastoinnin ihanuus.

DSC_0785 DSC_0888 (3)

Siispä jos kyproslainen kutsuu sinut kylään vaikka lauantaina iltapäivällä, älä pirussa mene hänen ovikelloaan rimputtamaan yhdeltä iltapäivällä!

Jos suinkin pystyt, pidättäydy myöskin soittamasta hänelle ennen kello neljää kysyäksesi mitä se ”iltapäivällä” oikein tarkoittaa.

Mene pokkana kuudelta!

DSC_0873 (6)

Kuudelta iltapäivällä, kun onnellinen kyproslainen on herännyt iltapäivän siestaltaan. Avannut ikkunaluukut ja kammannut tukkansa. Kuuden maissa hän on valmis raikkaana ja edustavana aloittamaan mukavan iltapäivän hyvässä seurassa.

Tarjoamaan hedelmiä, pasteijoita ja teetä.

Vähän kuin toisen aamiaisen!

Kyläile hyvillä mielin ainakin sinne iltapäivä-kahdeksaan asti. Silloin emäntäsi tai isäntäsi saattaa pikku hiljaa ruveta miettimään, mihin sitä sitten illalla menisi syömään.

Siis sitten joskus ruoka-aikaan. Iltakymmeneltä, kun iltapäivä pikku hiljaa alkaa kääntyä iltaa kohden.

Mene siis kuudelta, ja vie kakkua!

DSC_0891 (2)DSC_0898 (2)

Voit saada aamupalaa – ja ystävän!

DSC_0903 (3)DSC_0904 (2) DSC_0909 (3)DSC_0908 (5) DSC_0915 (2)DSC_0922 (4) DSC_0924 (5)DSC_0716DSC_0715

Vieraanvara

Meillä on jo kavereita! Kyllä vain.

Sairaana heitä ei vain niin hirveästi kehtaa tavata. Esimerkiksi vastataudissa tai keuhkokuumeessa kylään olisi jotenkin noloa mennä, samoin korvatulehduspotilas on ikävän negatiivinen leikkikaveri. Yöyskijän vanhempi torkahtaa kahvikuppiin, eikä punasilmäisten kotitekoisia tuliaiskeksejä tee oikein kenenkään mieli syödä. Huomaavaisesti olemme siis pitäytyneet omassa seurassamme ja omissa kekseissämme jo jonkin aikaa. Noin jurakaudelta saakka!

Ei kun hei, kyllähän me päästiin yhdelle vierailulle viime viikolla! Kyllä, muistan sen elävästi! Siltä vierailulta kotiutuessamme emme riidelleet parkkipaikalla, tuulikaapissa, hississä emmekä käytävässä. Muutamaa raivokohtausta lukuunottamatta. Lapsilla oli kiire kotiin leikkimään 15 uudella Lentsikat-lelullaan, avaamaan uutuudenkiiltävä Lentsikat-ratapaketti, paketti vaippoja sekä puolivalmis suklaapiparitaikina (vai jäikö ne vaipat mulle?).

Me oltiin tulossa kylästä eteläeurooppalaisten tuttavien luota.

”Tehän ette halua näitä, eikö niin?” oli leikkikaverien äiti kysynyt hetkeä aiemmin lapsiltaan avaamatonta lelupakettia osoittaen. ”Ei”, vastasivat meitä isännöineet pojat yhdestä suusta. ”Annetaanko ne E:lle ja I:lle?” Mun lasteni silmiin syttyi syttyi sen asteinen metsäpalo, että kiirehdin sanomaan ei ei, kiitos paljon mutta ei me voida mitenkään. Kyllä on jämpti näin pojat, ei me voida toisten leluja ottaa.

Mä olin tietysti unohtanut että eteläeurooppalainen vieraanvaraisuus on kosmoksen vahvimpia voimia. Sitä ei pysäytä suomalaiset nolostelut eikä kauhistuneet vetoomukseni ”Mä en ees tuonut keksejä!”

Niin siinä kävi, että innosta hihkuvien lastemme kanssa värkkäsimme samana iltana lentsikoille todella hienon radan lastenhuoneeseen. Seuraavana aamuna suljin samaisen huoneen oven ja söin aamupalani kerrankin ihan rauhassa. Ajattelin lämmöllä eteläeurooppalaista vieraanvaraisuutta. Ja ihmisiä joiden kanssa oli mukava iltapäivä. Ajoin sitä kautta ja vein keksejä. Tai taisi olla suklaata. Ja kiitin vielä kerran kivasta seurasta ja synttärilahjasta. Ei tosiaan olisi tarvinnut kun ette synttäreille päässeet edes. Mut kiitos kovasti! Tulkaa pian meille!

Heti kun löydän kartalta lelukaupan…

DSC_0767