Pelastaja

Sitten siellä Italiassa oli tosi kauniita vuoria.  Että olivatkin kauniita!

20160516_155448

Teki mieli pelastaa sieltä vanha sortuva kivimökki, laittaa pihalle puutarhatuoli ja lukea pihalla kaiket kesät.

DSC_0890

Valitettavasti en ole kuuluisa kädentaidoistani. Tai useimmista muistakaan käytännön taidoistani.

DSC_0908

En tiedä miten italialainen  vuorimökki pelastuisi Suomi-koulutunteja suunittelemalla tai kirjoittamista opiskelemalla.

DSC_0943

Luultavasti ei pelastuisi.

Räpsin siis vain haikeana kuvia, kunnes mies 1300 metrissä kieltäytyi ajamasta ylemmäs.

 

DSC_0909

Hän pelkäsi kai että törmätään kurvissa avolava-autoon ja vieritään vuorenrinnettä tulipallona alas. Tai että mä haluan yhtäkkiä pelastaa jonkun linnan.

Kirkon.

Keskiaikaisen kylän. (Ne olivat kyllä aika hyvinvoivia.)

DSC_0877

Se tuntee mut!DSC_0922

Ja osaamiseni rajat.

Pysähteli lempeästi ja kärsivällisesti että sain ottaa näitä kuvia ja ajoi sitten mut kotiin linnatta ja mökittä.

 

Mainokset

Pietarissa Torinossa

Museosta päästiin lopulta Torinoon kaupungille.

DSC_0872

Ihana paikka. Ihana tunnelma.

DSC_0817DSC_08061

DSC_0835

DSC_0866

Aika huikeat Pietari-vibat.

DSC_0846

Paitsi tietenkin ettei päähäni kaatunut puita.

DSC_0856

En tullut puolialastomana yllätetyksi tv-korjaajan toimesta.

DSC_0772cropped-dsc_0824.jpg

En suojautunut kauhuissani elokuvagangstereilta luultuani heitä oikeiksi.

cropped-dsc_07551.jpg

Muuten hillittömät Pietari-vibat.

Lämmin, eteläinen, ystävällinen ja vihreä Pietari italialaisellla aksentilla.

Ens kerralla ehkä vähemmän sitä museota ja enemmän tätä!

Istu ja pala

Olisikohan kellään vinkkiä miten selviytyä lomamatkoilla auto- ja sotamuseoista ja sen sellaisista?

DSC_0707.JPGDSC_0697.JPG

Mieluusti vieläpä romanttisen loman hengessä eli parisuhdetta vaalien ja kunnioittaen. Torailematta turhan totisena.

DSC_0734

Mä kokeilin eilen sellaista, että kävelen hiljakseen edeltä, kääntyilin välillä hymyilemään miehelle rakastavasti. Sitten rynnin lähimmälle tuolille. Odotin ja odotin. Kunnes mies vihdoin tuli ja aloin hymyellen taas hiippaamaan kohti seuraavaa istumapaikkaa.

Se toimi todella hienosti ihan melkein kalkkiviivoille asti. Löytämäni tuolit olivat kivoissa paikoissa, esimerkiksi auton muotoisessa pikku teatterissa, jossa näytettiin hassuja komediapätkiä autoista. Istuin, hihittelin ja odotin.

DSC_0731

Mutta istu ja pala!

Viimeinen bongaamanni odottelutuoli sijaitsikin formulakisakatsomossa!

DSC_0724

Luulin että valkokankaalla pyöri joku vanha nauhoitus, mutta mies tuli ja huudahti onnellisena että se olikin livelähetys.

Siinä menikin sitten puoli tuntia.

Ja tuolistrategia. Tarvitaan uusi ennen seuraavaa lomaa!

 

 

Lomaromantiikkaa Ikean rasiassa

Me ei lomailla koko ajan. Mä en vaan enää ehdi kirjoittaa kuin lomilla. Niinpä mä kirjoitan nyt yhdessä pikkuisessa pohjoisitalialaisessa majatalossa miehen kysellessä sängyllä vieressä joko lähdetään ulos. No ei lähdetä! Mä lomailen.

Vaan enpä tiedä onko mieskään lomaromantiikan ihan maailman kärkeä. Hän nimittäin roudasi tänne ruuastaan tunnettuun kyläseen Ikean muovirasiassa kanan. Tai ei kai se kokonainen ollut, mutta aika paljon kanaa kuitenkin. Ja kyllä se kanalta kunnolla tuoksahti, kun hän sen ensitöikseen täällä huoneessa söi.

Tytöt, viisauden ja varoituksen sananen teille kaikille. Miettikää varsinkin veget romantiikannälkäiset tarkkaan mihin miehelään naitte. Ja miten anoppiehdokkaat suhtautuvat osin syömättä jääneisiin illalliskanoihin. Sillä voi olla yllättävä vaikutus lomaromantiikan tuoksu-ulottuvuuteen!

20160514_163404.jpg20160514_200103.jpgDSC_0647DSC_0621DSC_064mv.jpgKyllä täällä aikuisten oikeesti ihan romanttista on, pakko se on ihan myöntää. Mies tsemppasi ja tuli illallisellekin vielä mun kanssani, ja me syötiin juusto- ja jätskijuttuja ainoina ihmisinä siinä ravintolassa ja sitten ajettiin kivikylien läpi ja koskien yli tänne majataloon.

Vastaanotossa on suomalaisen ällistykseksi vieraille avoin viinakaappi ja huoneen ulkopuolella sellainen kapea romanttinen puuparveke. Täsmälleen kuin Romeon ja Juulian Juulialla. Että kyllä tässä ihan ihanaa loppujen lopuksi on! Varsinkin jos menee ensin sinne kapealle narisevalle parvekkeelle ja sitten vasta viinakaapille. Niin päin mä suosittelisin kyllä ihan koko sydämestä. Ja ensi yönä teen niin itekin.

20160514_213646.jpg20160514_213104

20160515_092043.jpg

Huomenta

Mut nyt! Mies lähtee Torinon automuseoon. Käynnistää jo Seattia tuolla vihaisen näköisenä.

 

Ehdinköhän vielä jos nyt ponkasen tästä?

Pohjoinen + etelä = Pohjois-Italia?

DSC_1113_2Raja pohjoisen ja etelän välissä on nopea ylittää. Rajan nimi on Ranska.
DSC_1117

Etelässä mies säteilee. Minä myös. Ollaan Pohjois-Italiassa. Kylmissä maisemissa, lämpimissä fiiliksissä.
DSC_1126 (2) Kahvilan rappusilla röökaavien setien puhe kuulostaa kirkkotoimitukselta.
Kaikki muukin kuulostaa kirkkotoimitukselta. Kahvi tuoksuu. Ranska raksuu ja venyy paikallisten suussa.   DSC_1130

Olen pitkään miettinyt, voiko olla kylmää maata, jossa olisi lämpimän maan kulttuuri.
Ei kai tämä voisi olla sellainen?20151107_155351

Tänne pian uudelleen! Heti kun halutaan taas onnellistua vähän. 20151107_153106 (2)              Tai ehkä jopa Como-järvelle. Firenzeen?

DSC_1110 (2)

Mulle riittäisi kyllä tämäkin riemu. Kylmä maa, lämmin fiilis. Uutta aksenttia iloisesti harjoitteleva mies.
Se lyö sen ihan yli tietysti, mutta kun tykkään siitä. Tykkään siitä uusissa maissa iloisena hölmöilemässä lämpimillä aksenteilla. Se on mun.