Narulle kuivumaan

20150423_122141 (2)20150423_122251

Täällä ollaan taas Sveitsissä pelipaikoilla koko joukkue ihanan ja piristävän Kypros-loman jälkeen!

Tosi mukavaa taas 10 lomapäivän jälkeen tutustua lapsiin ja muistella että miten tää vanhemmuushommeli oikein menikään.

Ei tarvinnut vanhemmuutta erityisesti Kyproksella harjoittaa.

Siellähän oli isovanhemmat, -tädit ja sedät kaikkea sitä varten!

20150424_105316 (2)

No loma oli lomaa ja on arki Kyproksella tietysti arkea siinä missä täälläkin. Mutta oikeesti mä aloin pikkusen miettimään tätä yhteisöllistä asumista, ja kyllä siinä kissa vieköön on puolensa! Se vaan käy järkeen että arjen hommat kuten ruokaostokset, ruoanalaitto ja lastenhoito jaetaan muutaman sukupolven kesken sen sijaan että yksin on pakko tehdä kaikki. Aina ja joka päivä ja aamusta yöhön.

Täällä Sveitsissä ilman tukiverkkoa perhearki tuntuu rehellisesti sanoen välillä siltä kun meitä lingottais valtavassa pesukoneessa ilman vettä. Välillä päästään kuivuriin lämmittelemään ja välillä roikutaan narulla pää alaspäin, mut sit taas vitsi vitsi! kuiva pesuohjelma alkaa alusta. Koskaan ei oikeastaan ehdi tulla sellasta tunnetta että pystyis vetämään kunnolla henkeä ja tuntemaan itsensä ihmiseksi. Nukkaiseksi vanhaksi villatakiksi vain. Josta puuttuu nappeja. Ja jonka helmassa roikkuu kaunis ja ihana mutta varsin kireä uhmaikäinen.

20150424_104332 (2)

No ei vaiskaan, ei tää pelkkää pesuohjelmaa sentään oo lasten kanssa keskenämmekään!

Hämentyneenä ohjaan ison kiitoksen siitä oikeastaan Sveitsille.

Tämä on niin kaunis ja raikas ja avara maa, täällä jos jossain sitä hengitystilaa on. Esimerkiksi meidän  takapihalla. Sinne kun lapset vapauttaa niin kyllä melkein jo melkein ehtii itsekin piristyä tunnin ulkoilun aikana. Paitsi ehkä jos petanquen pikkupallo häviää heinikkoon.

Luin lehdestä että Sveitsi olisi  maailman onnellisin maa (hah hah pölyt silmillenne Tanska!). Talvisilla vuorilla ja keväisillä kukkapelloilla käyskenneltyäni mä melkein jo osin ymmärrän miksi.

Toisaalta kurkku maksaa meidän lähikaupassa kolme euroa.

Siitä asiasta on kyllä hieman vaikea iloita missään maassa!

Mainokset

Kahdeksalta iltapäivällä

DSC_0867 (3)

”Liikkemme aukeaa arkisin kymmeneltä aamulla ja suljetaan kahdeksalta iltapäivällä. Tervetuloa ostoksille!”

No kiitos!

Mutta tuota, kahdeksalta iltapäivällä?

DSC_0927DSC_0939 (3)

Ai niin, Kyproksellahan kello tosiaan käy Välimeren – ei Alppien – aikaa.Välimerellä päivässä on oikeastaan kaksi päivää, sillä sen katkaisee mieluusti siesta eli keskipäivän lepo. Täkäläisen päivärytmin sanelevat etenkin kesäaikaan ja viikonloppuisin kuumuus, valo ja varjo, heinäsirkkojen meteli ja ilmastoinnin ihanuus.

DSC_0785 DSC_0888 (3)

Siispä jos kyproslainen kutsuu sinut kylään vaikka lauantaina iltapäivällä, älä pirussa mene hänen ovikelloaan rimputtamaan yhdeltä iltapäivällä!

Jos suinkin pystyt, pidättäydy myöskin soittamasta hänelle ennen kello neljää kysyäksesi mitä se ”iltapäivällä” oikein tarkoittaa.

Mene pokkana kuudelta!

DSC_0873 (6)

Kuudelta iltapäivällä, kun onnellinen kyproslainen on herännyt iltapäivän siestaltaan. Avannut ikkunaluukut ja kammannut tukkansa. Kuuden maissa hän on valmis raikkaana ja edustavana aloittamaan mukavan iltapäivän hyvässä seurassa.

Tarjoamaan hedelmiä, pasteijoita ja teetä.

Vähän kuin toisen aamiaisen!

Kyläile hyvillä mielin ainakin sinne iltapäivä-kahdeksaan asti. Silloin emäntäsi tai isäntäsi saattaa pikku hiljaa ruveta miettimään, mihin sitä sitten illalla menisi syömään.

Siis sitten joskus ruoka-aikaan. Iltakymmeneltä, kun iltapäivä pikku hiljaa alkaa kääntyä iltaa kohden.

Mene siis kuudelta, ja vie kakkua!

DSC_0891 (2)DSC_0898 (2)

Voit saada aamupalaa – ja ystävän!

DSC_0903 (3)DSC_0904 (2) DSC_0909 (3)DSC_0908 (5) DSC_0915 (2)DSC_0922 (4) DSC_0924 (5)DSC_0716DSC_0715