Hei sinä väsynyt vanhempi

Hei sinä väsynyt vanhempi,

joka juuri tänä helteisenä päivänä juokset itkien sisälle lastesi kahluualtaan luota!

IMG_4245.JPG

Jonain päivänä tuo hulluus vielä hellittää.

IMG_4019.JPG

Tämä helle ensin, ja sitten myöhemmin toivottavasti se hulluus.

IMG_4246.JPG

Jonakin päivänä vaarallisia tilanteita onkin enää kymmeniä päivässä.

IMG_4152.JPG

Lapsesi halaavat joskus toisiaan.

IMG_4039.JPG

Isompi antaa pienemmän voittaa. Kerran.

IMG_4169.JPG

Te nukutte jo melkein joskus yöllä.

Eikä siihen kaikkeen enää mene välttämättä kuin kaksi vuotta!

IMG_4131.JPG

Eli esimerkiksi noin 730 päivää ja yötä. Ei edes 17 300 tuntia!

IMG_4145.JPG

Sehän vilahtaa hujauksessa.

IMG_4025raj.jpg

Joten tsemiä!

Sä oot ihan oikeilla linjoilla.

Paitsi jos et ole, ja silloin kaikki on peruuttamattomasti pilattu!

Kauheeta!

Voi ei!

Voi onnettomuutta!

Hälytys!

Mikä silloin neuvoksi?

Ei mikään! On jo myöhäistä.

Mutta ei siinä varmaankaan käy niin.

Suomen linnut: Tunnistusopas -teoksen (WSOY) kannen suunnitteli Emmi Kyytsönen vuonna 2015
Mainokset

Vuf vuf!

Nyt on läppärin lisäksi rikki myös pesukone. Ollut jo jonkin aikaa. Rikki on myös fööni.

Tuntuu pahalta. Ei nyt niinkään se fööni.

Autoakaan ei ole. Siinä köröttelee tänään eräs kunnianarvoisa  arkkipiispa vierailullaan Genevessä. Häntä ei kuulema voinut vastaanottaa matalalla sportti-Audilla. Vierailua varten autostani piti poistaa lastenistuimet. Sekä tietysti kura, muta, eiliset banaanit, viimeviikkoiset nenäliinat, leivänpalat ja lapset.

Toivottavasti mies muistaa vaihtaa myös CD:n. Jos ei, saamme tietää mitä arkkipiispa tykkää suomalaisesta lastenräpistä.

Beibi saanhan olla sun hauva, kieriä lattialla kuin hullu, ja kun paijaat vaik oisin ollu hölmö ja ihan mahdoton. Vuf vuf!

 

20160113_202714

BBC 4:llä kauheaa asiaa

 

 

 

 

 

Toimisto

Mies vei pojat nukkumaan. Mulle koitti vapaus kello kahdeksan.

Avasin parvekkeen oven ja astuin ulos lämpimään, kesäisesti kohisevaan iltaan. Istahdin tuolille, tuijottelin eteeni ja ympärilleni.  Nauttiakseni vanhan tammen havinasta. Tuulenvireestä, joka keinutteli hiljalleen lehtikuusen oksia. Avarasta järvelle päin viettävästä nurmesta. Sinisistä vilahduksista rannan puiden katveessa. Lintujen unilauluista puusta puuhun.

20150605_211942

Tuijottelin ja tuijottelin, mutta jostain syystä en oikein onnistunut rentoutumaan. Vihdoin tajusin miksi.

Mä olin tullut rentoutumaan töihin!

Muistoja kasautuvista töistä: ”Äiti selvitä mun leija!” ”Eiiiiiiku selvitä mun!”

Muistoja pikku mokista: ”Äiti missä petanquen pikkupallo on?” ”En mä vaan tiedä, voi helkkari ja nyt toi ruohonleikkuri tulee tänne päin…”

Muistoja kunnon mokista: ”Äiti missä pikkuveli on?” ”Apua en mä vaan tiedä! Voi helkkari ja toi tyyppi trimmaa aitoja moottorisahalla…”

Muistoja työryhmän sisäisistä jännitteistä: ”Äiti E huitoo mua kepillä!” ”No mene tonne päin seisomaan, ei sitä oo pysäyttäminen kun se näyttää tolta.”

Muistoja kireistä kahvipöytäkeskusteluista: ”Mä en syö tota.” ”Ai no sit mä en selvitä kenenkään leijaa!”

Vartin näin rentouduttuani huokaisin syvään ja laahustin sisälle. Pikkuhiljaa siitä omaan sänkyyn.

Lehtikuusi keinutteli oksiaan yli yön.

20150605_212025Kovaa työtä tämä on. Mut kuitenkin.

Mun pikku-ukot!

Äitienpäiväterveiset, juosten

DSC_0425 (3)

Äitienpäiväterveiset Genevestä! Olipa lähellä etten kerinnyt kirjoittaa mitään. Se olisi ollut todella sääli, koska mähän juhlin perinteisesti kaikkia kalenterimerkkipäiviä bloggaamalla yksin pimeässä!

Juhlapäivääni mahtui yllättävän paljon kortteja, suloiset kakkukestit keittiön pöydän ääressä, yksi vakavahko pottakriisi, kolme Lego-kirkontornia ja yksi hämähäkki ja kärpänen -leikki. Kahdet aurinkorasvaukset juosten, yksi särkynyt lasten posliinilautanen, yksi laastaroitu pikku kätönen, yksi jäähy itselle ja yksi todella kipeä ja väsynyt mies.

En siinä eläessäni ja eläytyessäni ennättänyt ehkä herkistyä ihan juhlan edellyttämällä tavalla, enkä miettiä  liikuttavaa runoa äitienpäiväpostausta varten. Pari sanaa voisin lapsilleni kuitenkin näpyttää: Kiitos seurasta tänä(kin) aurinkoisena, eloisana, meluisana ja kiivaana päivänä! Enpä olisi sitä paremmissa porukoissa voinut viettää!

Oma äitini ei ole varsinaisesti sitä tyyppiä, joka kieriskelisi onnessan julkisissa kehuissa ja kiitoksissa. Sen verran kuiteski kiusakseen haluisin hänellekin tässä väsypössyissä vielä sanoa että kiitti kun saatiin taas tulla ja remuta! Moni mummu vois jo viikossa pikkuisen väsähtääkin mut et sä. Tuttua kuulema.

Jaa juu ja et kai sää vaan mua tolla tarkottanu?

Lopuksi vielä Ihanaa äitienpäivää Suomeen, Sveitsiin, Kyprokselle, Venäjälle, Ranskaan, Singaporeen, Kreikkaan, Espanjaan, Ruotsiin, Sudaniin ja Japaniin ja joka paikkaan missä meitä on! Kyllä me rokataan.

Vaikka sitten juosten!