Oikea ja väärä

 

Rosa ei asu enää Newcastlessa. 

Eikä New Yorkissakaan.

Sitä on aika vaikea saada kiinni, mut viime viikolla lykästi!

dsc_0982

Menin Maltalle ja sehän olikin siellä!

dsc_1001

Otti aurinkoa kämppänsä terassilla.

dsc_0994

Joku äijä makasi riippukeinussa tupakka suussa.

dsc_1010

Ne ottivat tuntikaupalla aurinkoa ja rupesivat sitten töihin. Läppäreillään omassa olohuoneessaan. Istuivat siinä hiljaa ja tekivät töitä.

dsc_10051

En osaa selittää mut jotenki se tuntui väärältä?

dsc_10021

Auringonottoa… päivällä?

DSC_10201.jpg

Moraalista ja oikein sen sijaaan oli viedä mut turistibussiin.

dsc_10521

Bussissa ei ollut kattoa. Sieltä näkyi satamia, kirkkoja, tosi outoja karnevaalilauttoja ja Rosa, jonka naamalihakset heiluivat holtittomasti ilmavirrassa.

DSC_1035.JPG
DSC_1025.JPG

Päästiin pikkuruisen venosen kyydissä yksille luolille.

DSC_10471.jpg

Paluumatkalla Gziraan aurinko meni pilveen ja tuli aika kylmä.

dsc_1058

Harmitti ihan hirveästi ettei siinä bussissa ollut kattoa!

DSC_1059.JPG
Onneksi on viini.

DSC_1060.JPG

Illalla katsottiin kännissä Netflixiä.

DSC_1065.JPG

Se tuntui todella oikealta.

 

*  * *

Jos ketä kiinnostaa liikkuva työ ja elämäntapa, pikkusiskollani Rosalla on kokemusta ja ideoita osoitteessa dreamworkandtravel.com! Siltä voi kysellä vinkkejä ja opiskelualoja liikkuville ihmisille ja pyytää juttuja liikkuvista aiheista. Se vastaa heti kun nousee riippukeinusta.

 

Mainokset

Edinburghin vampyyri

Sisko rehki kovasti vaativien töidensä ohella, ja täällä sitä nyt ollaan Edinburghissa.

Kalpeat ikkunat ovat auton kokoisia. Syksy töllää niistä sisään.

Salin lehterillä hyppäsin seisomaan, vaikka sukkikset oli rikki. Rosa käveli viitta hulmuten lavan läpi. Toivotti yliopiston reksille hauskaa Halloweeniä, koska oli.

Säkkipillinsoittaja marssi lopuksi lavalle kiltissään. Mä vaihdoin häthätää perkekuvaan ehjät sukkikset. (Se perhekuva ei ole tämä. Tämä on päättömiä kummituksia vanhan Usher Hallin edustalla.)

Pimeän tultua Rosa kokeili juoda Pink Ladyä vampyyrin hampaat suussa. Vaikealta vaikutti.

BSc (Hons)

Ja nyt mun täytyy jo lähteä kotiin!
En ehtinyt kuin käydä kampaajalla, hurrata, vaihtaa sukkikset ja nukkua.

Mut kohtasin Edinburghin karismaattisen ja älykkään vampyyrin!
Bachelor of Science (Honours) lehahtaa kohta kanssamme aamiaiselle alakertaan.

Leipomon kautta rantaan

DSC_0547.JPGDSC_0424.JPG

Tulimme siis Kreikkaan.  DSC_0534DSC_0453.JPGDSC_0556.JPG

Poika halusi heti onkivavan.
DSC_0532.JPG

Hän ei halunnut uida. DSC_0549.JPG

Ei syödä, riehua, juoda mehua eikä laittaa aurinkorasvaa.

DSC_0587.JPG

Hän halusi vain onkia!

Mies halusi ruskettua.
He lähtivät yhdessä laiturille.

DSC_0544.JPG

Kalaa tuli.
Hopeisten olentojen kyljissä oli erikoisia värejä
ja joidenkin otsassa karmeita piikkejä.
Kokki teki saaliista pojalle ruokaa.
Poika söi ja oli onnellinen.

20160829_201653.jpg DSC_0368rajj.jpg

Hän kerkisi jo vähän silittää kissaakin.
Katsella toisia onkimassa.

DSC_0394raj.jpgDSC_0567.JPG

Ilta tuli saarelle ja kietoi meidät
vaaleanpunaisen kuohuviinin värisiin,
lämpöisiin ajatuksiin.
DSC_0558.JPG
DSC_0570.JPGDSC_0365.JPG
Palasimme hotellille joku aurinkorasvalta, toinen kalalta tuoksahtaen.
20160830_202443.jpg
Oli päästävä nukkumaan.
20160830_215448.jpg

Ne kalat näkee siellä vedessä niin selvästi!
Niiden tummat hahmot kiiruhtavat uteliana tutkimaan koukussa
roikkuvaa taikinan- tai leivänpalasta…
ja sen kaiken näkee!

Isoja ja pieniä kaloja näkee Kreikan kirkkaissa vesissä
ja sitten unissakin.

Voi siis ihan hyvin mennä nukkumaan.

Ja huomenna taas toiveikkaana
onkivapa olalla
leipomon kautta rantaan.

Kaikki kesästäni

Piirsin eilen Suomi-koulua varten kesäkuulumiseni sarjikseksi. Shokeeraavat käänteet perustuvat tositapahtumiin. 

Tai no nuo häät mä kyllä totta puhuen vähän ennakoin! Ne on vasta ylihuomenna täällä Spetseksen saarella Kreikassa.

Olen ensimmäistä kertaa Kreikan saaristossa. Ensivaikutelmani mukaan kenellään ei tää ole osoitetta eikä kypärää.

Mut kuka niitä nyt kaipaakaan! 

Meinaan semmoset auringonlaskut! 

Meidän omat häät oli elokuussa 2006. Ne ei olleet täällä vaan Suomessa keskellä yhtä peltoa. 

Nyt lähden Spetseksen kylille juhlimaan sitä, että ne juhlat silloin oli. 

Mieskin kuulema tulee! Jee!

Hei sinä väsynyt vanhempi

Hei sinä väsynyt vanhempi,

joka juuri tänä helteisenä päivänä juokset itkien sisälle lastesi kahluualtaan luota!

IMG_4245.JPG

Jonain päivänä tuo hulluus vielä hellittää.

IMG_4019.JPG

Tämä helle ensin, ja sitten myöhemmin toivottavasti se hulluus.

IMG_4246.JPG

Jonakin päivänä vaarallisia tilanteita onkin enää kymmeniä päivässä.

IMG_4152.JPG

Lapsesi halaavat joskus toisiaan.

IMG_4039.JPG

Isompi antaa pienemmän voittaa. Kerran.

IMG_4169.JPG

Te nukutte jo melkein joskus yöllä.

Eikä siihen kaikkeen enää mene välttämättä kuin kaksi vuotta!

IMG_4131.JPG

Eli esimerkiksi noin 730 päivää ja yötä. Ei edes 17 300 tuntia!

IMG_4145.JPG

Sehän vilahtaa hujauksessa.

IMG_4025raj.jpg

Joten tsemiä!

Sä oot ihan oikeilla linjoilla.

Paitsi jos et ole, ja silloin kaikki on peruuttamattomasti pilattu!

Kauheeta!

Voi ei!

Voi onnettomuutta!

Hälytys!

Mikä silloin neuvoksi?

Ei mikään! On jo myöhäistä.

Mutta ei siinä varmaankaan käy niin.

Suomen linnut: Tunnistusopas -teoksen (WSOY) kannen suunnitteli Emmi Kyytsönen vuonna 2015

Höh

Se iltajuttu onkin lauantaina, sanoi mies.

Jaa on?

Mä lähen kuitenki sinne Dijoniin. Tuutsä?

DSC_0319

Tuli se. Me ajettiin tänne yhdessä eilen illalla.

Me käveltiin, eksyttiin, nukuttiin. Aamulla ostettiin kauppahallista ihan eri asioita.

DSC_0258.JPG

Ja tietty kaks saippuakuplapyssyä. ”Onks sulla ne aseet?” mä kysyin noustessani Seatista hotellin ovellla. Hänellä oli. Hän veisi ne äidin lempein terveisin.

DSC_03161.jpg

 

 

 

Hän lähti Geneveen töihin.

 

DSC_0320.JPG

Mä menin aleen.

DSC_0345.JPG

Museoon.

DSC_0326mv.jpg

DSC_0322.JPG

Puistoon.

DSC_0300.JPG

Aukiolle.

DSC_0274.JPG

DSC_03431.jpg

DSC_0267.JPG

DSC_02801.jpg

Huoneeseeni.

20160708_233629.jpg

DSC_0350.JPG
2016-07-09-22.17.44.jpg.jpg
Nyt se voisi jo tulla takaisinkin vaikka.

DSC_0260mv.jpg

Mut se on siellä.

IMG-20160709-WA0003.jpg

Ja mä oon täällä.

DSC_0312.JPG

Höh!

 

Taide-esineet kuvattu Dijonin arkeologisessa museossa.

Pelastaja

Sitten siellä Italiassa oli tosi kauniita vuoria.  Että olivatkin kauniita!

20160516_155448

Teki mieli pelastaa sieltä vanha sortuva kivimökki, laittaa pihalle puutarhatuoli ja lukea pihalla kaiket kesät.

DSC_0890

Valitettavasti en ole kuuluisa kädentaidoistani. Tai useimmista muistakaan käytännön taidoistani.

DSC_0908

En tiedä miten italialainen  vuorimökki pelastuisi Suomi-koulutunteja suunittelemalla tai kirjoittamista opiskelemalla.

DSC_0943

Luultavasti ei pelastuisi.

Räpsin siis vain haikeana kuvia, kunnes mies 1300 metrissä kieltäytyi ajamasta ylemmäs.

 

DSC_0909

Hän pelkäsi kai että törmätään kurvissa avolava-autoon ja vieritään vuorenrinnettä tulipallona alas. Tai että mä haluan yhtäkkiä pelastaa jonkun linnan.

Kirkon.

Keskiaikaisen kylän. (Ne olivat kyllä aika hyvinvoivia.)

DSC_0877

Se tuntee mut!DSC_0922

Ja osaamiseni rajat.

Pysähteli lempeästi ja kärsivällisesti että sain ottaa näitä kuvia ja ajoi sitten mut kotiin linnatta ja mökittä.

 

Pietarissa Torinossa

Museosta päästiin lopulta Torinoon kaupungille.

DSC_0872

Ihana paikka. Ihana tunnelma.

DSC_0817DSC_08061

DSC_0835

DSC_0866

Aika huikeat Pietari-vibat.

DSC_0846

Paitsi tietenkin ettei päähäni kaatunut puita.

DSC_0856

En tullut puolialastomana yllätetyksi tv-korjaajan toimesta.

DSC_0772cropped-dsc_0824.jpg

En suojautunut kauhuissani elokuvagangstereilta luultuani heitä oikeiksi.

cropped-dsc_07551.jpg

Muuten hillittömät Pietari-vibat.

Lämmin, eteläinen, ystävällinen ja vihreä Pietari italialaisellla aksentilla.

Ens kerralla ehkä vähemmän sitä museota ja enemmän tätä!

Istu ja pala

Olisikohan kellään vinkkiä miten selviytyä lomamatkoilla auto- ja sotamuseoista ja sen sellaisista?

DSC_0707.JPGDSC_0697.JPG

Mieluusti vieläpä romanttisen loman hengessä eli parisuhdetta vaalien ja kunnioittaen. Torailematta turhan totisena.

DSC_0734

Mä kokeilin eilen sellaista, että kävelen hiljakseen edeltä, kääntyilin välillä hymyilemään miehelle rakastavasti. Sitten rynnin lähimmälle tuolille. Odotin ja odotin. Kunnes mies vihdoin tuli ja aloin hymyellen taas hiippaamaan kohti seuraavaa istumapaikkaa.

Se toimi todella hienosti ihan melkein kalkkiviivoille asti. Löytämäni tuolit olivat kivoissa paikoissa, esimerkiksi auton muotoisessa pikku teatterissa, jossa näytettiin hassuja komediapätkiä autoista. Istuin, hihittelin ja odotin.

DSC_0731

Mutta istu ja pala!

Viimeinen bongaamanni odottelutuoli sijaitsikin formulakisakatsomossa!

DSC_0724

Luulin että valkokankaalla pyöri joku vanha nauhoitus, mutta mies tuli ja huudahti onnellisena että se olikin livelähetys.

Siinä menikin sitten puoli tuntia.

Ja tuolistrategia. Tarvitaan uusi ennen seuraavaa lomaa!