Leipomon kautta rantaan

DSC_0547.JPGDSC_0424.JPG

Tulimme siis Kreikkaan.  DSC_0534DSC_0453.JPGDSC_0556.JPG

Poika halusi heti onkivavan.
DSC_0532.JPG

Hän ei halunnut uida. DSC_0549.JPG

Ei syödä, riehua, juoda mehua eikä laittaa aurinkorasvaa.

DSC_0587.JPG

Hän halusi vain onkia!

Mies halusi ruskettua.
He lähtivät yhdessä laiturille.

DSC_0544.JPG

Kalaa tuli.
Hopeisten olentojen kyljissä oli erikoisia värejä
ja joidenkin otsassa karmeita piikkejä.
Kokki teki saaliista pojalle ruokaa.
Poika söi ja oli onnellinen.

20160829_201653.jpg DSC_0368rajj.jpg

Hän kerkisi jo vähän silittää kissaakin.
Katsella toisia onkimassa.

DSC_0394raj.jpgDSC_0567.JPG

Ilta tuli saarelle ja kietoi meidät
vaaleanpunaisen kuohuviinin värisiin,
lämpöisiin ajatuksiin.
DSC_0558.JPG
DSC_0570.JPGDSC_0365.JPG
Palasimme hotellille joku aurinkorasvalta, toinen kalalta tuoksahtaen.
20160830_202443.jpg
Oli päästävä nukkumaan.
20160830_215448.jpg

Ne kalat näkee siellä vedessä niin selvästi!
Niiden tummat hahmot kiiruhtavat uteliana tutkimaan koukussa
roikkuvaa taikinan- tai leivänpalasta…
ja sen kaiken näkee!

Isoja ja pieniä kaloja näkee Kreikan kirkkaissa vesissä
ja sitten unissakin.

Voi siis ihan hyvin mennä nukkumaan.

Ja huomenna taas toiveikkaana
onkivapa olalla
leipomon kautta rantaan.

Mainokset

Neljä vuotta

 

dsc_0453-3.jpgTässä hän on vuosi sitten ja nyt.

Tai no, hänen leukansa! Mutta eikö olekin söpö leuka?

Meillä juhlitaan synttäreitä aina pidemmän kaavan kautta. On eri porukoita eri paikoissa ja kaikki haluavat tietty juhlia meidän höpsöä, joten festivaalit kestävät joskus jopa pari viikkoa. Onko se paha?

Minä ja pojat ollaan juhlaihmisiä. Mies yleensä tulee kuudelta kotiin ja näyttää siltä kuin haluaisi tehdä ovella piruetin salkkuineen ja palata takaisin töihin. Mutta poika on iloinen. Ja veli ja äiti. Mies heltyy ja alkaa siivoamaan.

DSC_09760.jpgIMG_3470.JPG
Ja kattokaa ny sitä!

DSC_05861.jpg

WP_20160429_11_16_44_Pro.jpg20160517_190118.jpg20160517_153505(0).jpg

Etteikö Suomessa pikku pikku juhlia?IMG_35131.jpg

Ja toisia ihan pieniä kotona Suomi-kerhokavereille?
IMG_3426.JPG

Vielä yksiä pikkuriikkisiä tarhakavereille?
IMG_37321.jpg

Ja pitäähän sitä varsinaisina synttäreinäkin kakkua maistaa!

Vai..?

 

 

 

Tervetuloa Muumimaailmaan! Pläts

IMG_2212_2

Olipa kerran pienellä kauniilla saarella vihreän meren ympäröimä ihmeellinen paikka, jonka nimi oli Muumimaailma.

IMG_2189_2Eräänä lämpimänä kesälauantaina meidän perheemme saapui Muumimaailmaan innoissaan ja ihastuksissaan, kuten sadat muutkin perheet sinä päivänä.IMG_2162_2 Kukapa olisi arvannut siitäpä tulikin ihan yllättäen Vaarallinen matka? IMG_2166_2IMG_2172_2Ensimmäinen kauhunhetki odotti meitä lippuluukulla. Että 108 euroa? Satakahdeksan? Euroako? IMG_2173_2Koetimme yhtä korttia. Hiki kihosi ohimoille. Ostos hyväksytty, ota kortti! Riemuiten ryntäsimme sisään seikkailusaarellle. IMG_2187_2

Mutta juuri silloin varjo häivähti yllämme ja kuului:

IMG_2199_2

Krääk, krääk, krääk

PLÄTS!

IMG_2183_2Kuka nyt lohduttaisi Nyytiä?

Ainon Matkakuvia: Tukholma

Ei ole kuvia. Mutta voin kyllä mielelläni kuvailla näin sanallisesti muistikuviani eiliseltä päivältämme Tukholmassa.

Ensimmäisessä muistikuvassa perheemme ällistyy lentokentän pyöröovella Arlandan kaatosadetta.

Päätämme mennä hotelliin ja nukkua.

Toisessa Tukholman-kuvassa mies osoittelee hiki päässä kirkontorneja lasin läpi pitääkseen lapset hereillä taksimatkan ajan.

Kolmannessa Tukholman-kuvassa hotellin vastaanottovirkailija kertoo, ettei meille olekaan satamahotellissa huonetta.

Neljännessä kuvassa lapset eivät nukahda päiväunille huoneessa, joka lopulta löytyikin.

Viidennessä herään, kun joku astuu päälleni.

Kuudennessa matkakuvassa lapset vihdoin nukkuvat.

Seitsemännessä lapset pitää herättää.

Kahdeksannessa kuvassa kiirehdimme laivaterminaalille kaksi tuntia etuajassa päästäksemme äkkiä pois Tukholmasta.

Narulle kuivumaan

20150423_122141 (2)20150423_122251

Täällä ollaan taas Sveitsissä pelipaikoilla koko joukkue ihanan ja piristävän Kypros-loman jälkeen!

Tosi mukavaa taas 10 lomapäivän jälkeen tutustua lapsiin ja muistella että miten tää vanhemmuushommeli oikein menikään.

Ei tarvinnut vanhemmuutta erityisesti Kyproksella harjoittaa.

Siellähän oli isovanhemmat, -tädit ja sedät kaikkea sitä varten!

20150424_105316 (2)

No loma oli lomaa ja on arki Kyproksella tietysti arkea siinä missä täälläkin. Mutta oikeesti mä aloin pikkusen miettimään tätä yhteisöllistä asumista, ja kyllä siinä kissa vieköön on puolensa! Se vaan käy järkeen että arjen hommat kuten ruokaostokset, ruoanalaitto ja lastenhoito jaetaan muutaman sukupolven kesken sen sijaan että yksin on pakko tehdä kaikki. Aina ja joka päivä ja aamusta yöhön.

Täällä Sveitsissä ilman tukiverkkoa perhearki tuntuu rehellisesti sanoen välillä siltä kun meitä lingottais valtavassa pesukoneessa ilman vettä. Välillä päästään kuivuriin lämmittelemään ja välillä roikutaan narulla pää alaspäin, mut sit taas vitsi vitsi! kuiva pesuohjelma alkaa alusta. Koskaan ei oikeastaan ehdi tulla sellasta tunnetta että pystyis vetämään kunnolla henkeä ja tuntemaan itsensä ihmiseksi. Nukkaiseksi vanhaksi villatakiksi vain. Josta puuttuu nappeja. Ja jonka helmassa roikkuu kaunis ja ihana mutta varsin kireä uhmaikäinen.

20150424_104332 (2)

No ei vaiskaan, ei tää pelkkää pesuohjelmaa sentään oo lasten kanssa keskenämmekään!

Hämentyneenä ohjaan ison kiitoksen siitä oikeastaan Sveitsille.

Tämä on niin kaunis ja raikas ja avara maa, täällä jos jossain sitä hengitystilaa on. Esimerkiksi meidän  takapihalla. Sinne kun lapset vapauttaa niin kyllä melkein jo melkein ehtii itsekin piristyä tunnin ulkoilun aikana. Paitsi ehkä jos petanquen pikkupallo häviää heinikkoon.

Luin lehdestä että Sveitsi olisi  maailman onnellisin maa (hah hah pölyt silmillenne Tanska!). Talvisilla vuorilla ja keväisillä kukkapelloilla käyskenneltyäni mä melkein jo osin ymmärrän miksi.

Toisaalta kurkku maksaa meidän lähikaupassa kolme euroa.

Siitä asiasta on kyllä hieman vaikea iloita missään maassa!