Leipomon kautta rantaan

DSC_0547.JPGDSC_0424.JPG

Tulimme siis Kreikkaan.  DSC_0534DSC_0453.JPGDSC_0556.JPG

Poika halusi heti onkivavan.
DSC_0532.JPG

Hän ei halunnut uida. DSC_0549.JPG

Ei syödä, riehua, juoda mehua eikä laittaa aurinkorasvaa.

DSC_0587.JPG

Hän halusi vain onkia!

Mies halusi ruskettua.
He lähtivät yhdessä laiturille.

DSC_0544.JPG

Kalaa tuli.
Hopeisten olentojen kyljissä oli erikoisia värejä
ja joidenkin otsassa karmeita piikkejä.
Kokki teki saaliista pojalle ruokaa.
Poika söi ja oli onnellinen.

20160829_201653.jpg DSC_0368rajj.jpg

Hän kerkisi jo vähän silittää kissaakin.
Katsella toisia onkimassa.

DSC_0394raj.jpgDSC_0567.JPG

Ilta tuli saarelle ja kietoi meidät
vaaleanpunaisen kuohuviinin värisiin,
lämpöisiin ajatuksiin.
DSC_0558.JPG
DSC_0570.JPGDSC_0365.JPG
Palasimme hotellille joku aurinkorasvalta, toinen kalalta tuoksahtaen.
20160830_202443.jpg
Oli päästävä nukkumaan.
20160830_215448.jpg

Ne kalat näkee siellä vedessä niin selvästi!
Niiden tummat hahmot kiiruhtavat uteliana tutkimaan koukussa
roikkuvaa taikinan- tai leivänpalasta…
ja sen kaiken näkee!

Isoja ja pieniä kaloja näkee Kreikan kirkkaissa vesissä
ja sitten unissakin.

Voi siis ihan hyvin mennä nukkumaan.

Ja huomenna taas toiveikkaana
onkivapa olalla
leipomon kautta rantaan.

Mainokset

Kaikki kesästäni

Piirsin eilen Suomi-koulua varten kesäkuulumiseni sarjikseksi. Shokeeraavat käänteet perustuvat tositapahtumiin. 

Tai no nuo häät mä kyllä totta puhuen vähän ennakoin! Ne on vasta ylihuomenna täällä Spetseksen saarella Kreikassa.

Olen ensimmäistä kertaa Kreikan saaristossa. Ensivaikutelmani mukaan kenellään ei tää ole osoitetta eikä kypärää.

Mut kuka niitä nyt kaipaakaan! 

Meinaan semmoset auringonlaskut! 

Meidän omat häät oli elokuussa 2006. Ne ei olleet täällä vaan Suomessa keskellä yhtä peltoa. 

Nyt lähden Spetseksen kylille juhlimaan sitä, että ne juhlat silloin oli. 

Mieskin kuulema tulee! Jee!