Retour à Strasbourg

20150607_145028 (2)

Iih nyt on uutisia! Ihana siskoni on aloittanut oman blogin seikkailuistaan Brittein sumuisilla saarila. Käykääpäs lukaisemassa ukfornow-blogista, miten bussilipun ostotilanteessa voi löytää saksalaisen seisomasta tukkansa päällä. Ja jättäkää sille kommentteja että se jatkaisi! Ois niin kiva tietää mitä sille kuuluu!

Meille sen sijaan, meille kuuluu romanssia. Me vietiin nimittäin auto huoltoon. Vietiin Seatti huoltoon Elsassiin asti ja epähuomiossa yövyttiin siinä samalla taas kaksi yötä Strasbourgissa! Vastapäätä entistä kotitaloa. Ja sitä maailman ihaninta Orangerie-puistoa.

20150606_221756 (2)

20150606_201331 (2)20150607_144900 (2)20150606_180420

Viimeksi Strasbourgissa käydessämme mä ajattelin kaikenlaista. Asumista, elämistä, identiteettiä, muuttamista, muuttumista, äidiksi tulemista, itsevarmuutta, irrallisuutta ja sen sellaista oleellista.

Tällä kertaa ajatelin mistä pizzaa saa.

Ja ravintelistahan sitä!
20150607_203531 (2)20150606_185026 (3)

Kyllä täytyy sanoa että tykkään Strasbourgista kuin hullu puurosta. Ihana ihana ihana pusi pusi pusi saanko tulla sun luo taas pian?20150606_201940 (2)

Ps. Koska tykkään hirveesti myös tuliaisista, toin teille tuliaisiksi vähän ranskalaista musaa! Kiinnostaako? Toin kuitenki! Raphaelin Caravane pitäis aueta Spotify-linkkinä. Mitäs sanoo arvon Levyraati? (Sisko siellä naapuriblogissa: Arvaan kyllä mitä  sanot!)

Pps. Nyt on kyllä niin että strasbourgilaisen pizzalaatikon kannessa on Taalasmaan Seppo. On se. Eikö muka oo?20150606_175645 (2)

Mainokset

Takkuiset haikarat

20150212_200643 (2)

Tässä teille kuumana ja höyryävänä, kuvia Strasbourgista. Meidän ihanasta, kauniista komennuskaupungista joitain kiloja sitten. Niiltä ajoilta, kun silmänaluspussit ja käsivarsilihakset olivat meillä molemmilla pienemmät. 

20150212_114724 (4) 20150212_130603

Mieheni työskenteli Koillis-Ranskan Strasbourgissa maansa Euroopan neuvoston -edustajan kakkosmiehenä kahden vuoden ajan viime vuosikymmenen loppupuolella. Strasbourg oli paitsi Elsassin takkuisten haikaroiden, myös kai meidän lemmenpesämme, koska se oli eka komennus jolle muutin pysyvästi mukaan. Nyt, ryytyneinä kahden pienen vanhempina, palasimme kaksin muistelemaan menneitä synttäreiden ja jonkun komitean kunniaksi.

20150212_112143 (2)

Oli herkullisen outoa palata niin kovin tuttuun paikkaan ihan eri ihmisenä. Vielä oudompaa kun mies meinasi ikuisiksi ajoiksi eksyä keskiaikaisen keskustan kujille. Ja se että mä pelastin sen eksymiseltä! Nyt mä oon varmasti nähnyt kaiken!

20150212_18552020150212_185641 (2)

Muuten Strassessa oli edullista. Juu ja romanttista. Kaunista. Tosi ihanaa!

Kävelimme puistossa entisen kotitalomme tienoilla. Katselimme ärtyneen oloisia haikaroita Ranskan talvessa.

20150214_131134 (2) 20150212_114815

Tuttuja resupekkoja! 

Korkeuksissaan kalkattavat haikarat näyttivät  todella fantastisen väsyneiltä ja kärttyisiltä. Ymmärrän ja jaan tunteen melko usein. Silti väitän, että noina haikaroina en kyllä olis ihan noin ärtynyt. Asuvathan ne Orangeriessa, ehkä suloisimmassa puistossa jossa olen koskaan käynyt. Siellä kulmilla mekin asuttiin just sillon ei niin kauan sitten. Vain pari kiloa sitten.

20150214_130931 (2)

Jos oisin joku noista onnekkaista haikaroista,  kalkattaisin kaikille kavereille ilon hymnin! Strasbourgin-ylistykseni kuultaisiin Sveitsissä asti. Siellä tietysti vähän ihmeteltäisiin, kuinka linnulla voikaan olla noin hyvä musamaku ja rytminen nokka.

Mä kiittäisin sveitsiläisiä kehuista, ja tietysti Strasbourgia rakkaudesta ja inspiraatiosta. Ja hyvistä yöunista.

20150214_124836 (2) 20150214_124749 (2)

Mistä puheenollen, äkkiä meikä nukkumaan!  Takkuisesta ja ärtyneestä virkistynyt, levännyt ja asuinpaikkaansa rakastunut. Huomenna!

20150214_130805 (3)

Ps. Niistä haikaroista ei saa kuvaa. Ainakaan mun kännykameralla. Niitä esittää tässä flamingot, undulaatit ja kirjakauppa.