Kaikki kesästäni

Piirsin eilen Suomi-koulua varten kesäkuulumiseni sarjikseksi. Shokeeraavat käänteet perustuvat tositapahtumiin. 

Tai no nuo häät mä kyllä totta puhuen vähän ennakoin! Ne on vasta ylihuomenna täällä Spetseksen saarella Kreikassa.

Olen ensimmäistä kertaa Kreikan saaristossa. Ensivaikutelmani mukaan kenellään ei tää ole osoitetta eikä kypärää.

Mut kuka niitä nyt kaipaakaan! 

Meinaan semmoset auringonlaskut! 

Meidän omat häät oli elokuussa 2006. Ne ei olleet täällä vaan Suomessa keskellä yhtä peltoa. 

Nyt lähden Spetseksen kylille juhlimaan sitä, että ne juhlat silloin oli. 

Mieskin kuulema tulee! Jee!

Mainokset

Draamakohtaus

20150926_215753Kirjoituskurssilta tuli läksyä. Huomiseksi pitäisi saada aikaiseksi draamakohtaus. Ei sellainen meidän talon tavallinen draamakohtaus, jonka alussa isä on myöhässä töistä, äiti ei ole syönyt ja lapsi vie veljeltä yhdeksännen lelun. Vaan näytelmä-, elokuva- tai kuunnelmakohtaus. Mitä mä nyt yleensäkin kirjottelen CarreFour -ajojen välissä. Kyyllä, ja aikana.

Nyt on sitten pikkuinen tekstinretale koossa. Kysyisin mielelläni mielipidettänne ennen sen lähettämistä. En kuitenkaan mitenkään voi. Pelkään näet että tekstiä kenties vahingossa silmäilevä Suomi-koulupomo tai -vanhempi voisi virheellisesti luulla, että olen mies, väsynyt, ja muuttamassa Intiaan. Vai voisiko tuo olla tekosyy? Joka tapauksessa: en taida rohjeta tuoda tekstiäni tänne. Voin kuitenkin mielelläni paljastaa  harjoituskohtaukseni jujun: väsynyt mies haluaa muuttaa Intiaan.

Suomi-koulusta tulikin mieleeni.

”Mä osaanki viittä kieltä”, kehaisi eräs 5-vuotias suomikoululainen tällä viikolla. Lapsi luetteli kaikki viisi. Open teki mieli pudottaa leuka lattiaan. Toinen samanikäinen muutti juuri maailman toiselta laidalta, ja nyt hän istui piiriin kanssamme. Tuosta vain. Hyppäsi porukoihin, liittyi jengiin, ryhtyi kaveriksi.

Keräilin leukaani lattialta. Yritin käynnistää musan. Se ei onnistunut, joten laittauduin loilottamaan. Kailotuksesta ja loilotuksesta kului ääni. Mutta kivaa oli taas. Ja hienoja tyyppejä. Lyhyitä, rohkeita, hienoja tyyppejä. Kyllä menen mielelläni taas tällä viikolla! Vaikka vähän jännittäiski.

Oma 5-vuotiaamme ei enää ilmeisesti olekaan 5-vuotias, vaan 10. Yhtäkkiä hän osaa pyöräillä ilman apupyöriä, lukea englantia, mätkiä tennispalloa, kertoa tunteistaan ranskaksi, sekä syödä ruokia joista ei pidä. Me aktiiviset vanhemmat panostimme näihin viemällä hänet eskariin, missä hän oppi tämän kaiken. Odotamme häntä ensi vikolla koulusta kotiin kevarilla kihlattu kyydissään. Tai golfkärryllä viulu sylissään, tarkemmin ajatellen. Elämme ihmeellisiä aikoja. Otamme paljon kuvia. Varsinkin siitä golfkärrystä sitten.

Nyt mä rupeen hiomaan väsyneen miehen valitusta. Siitä tulee koomista. Koomista draamaa. Hyvät yöt ja halit Genevestä!

Kuin normaalit ihmiset

Suomi-koululla on meneillään jännittävä viikko. Lukuvuoden ensimmäinen!

DSC_1060

Kovasti odottamani ensimmäinen oma opetustunti on pian edessä. Kutkuttaa. Suunnittelu käy hurjana.

Kansainvälisessä päiväkodissa eletään jännittäviä aikoja myös. Tänään 5-vuotiaani ryhmällä oli ensimmäiset ranskankieliset iltapäivätunnit. ”Miten meni ranskanryhmässä, kulta?” utelin. ”Mä istuin ja kuuntelin, mutten mä ymmärtänyt yhtään mitään.”

20150913_172850 (2)

Niin. Niinpä rakkaani. En mäkään useimpina päivinä ymmärrä yhtään mitään. Istun, seison ja kuuntelen ympäri Geneven kanttoonia, enkä ymmärrä oikeastaan mitään.

Tuntuu pölöltä. Tuntuu nololta. Haluan kotiin.

Sitten hiffaan. Jaa mun lapset? Ei ne ole nuo tuolla hengenvaarallisessa soramontussa. Mun lapset on nuo tuolla esimerkillisesti potkulaudoillaan asfalttiradan takakaarteessa.

Tuntuu hyvältä. Hokasin! Osasin. En olekaan niin pölö kuin miltä näytän. Lapsetkin terveyttä edistävissä puuhissa tänään.

Varmasti pojallenikin on ranskankielisiä onnistumisen kokemuksia vielä joku iltapäivä tiedossa. Mutta ei pikku hetkeen vielä kuitenkaan. Siihen päivään asti ajattelen taas päivittäin: Mitä me on menty tekemään.

Miksei me voida asua aloillamme kuten normaalit ihmiset?

Suomi-koulun ope

20150529_111738 Musta tulee ensi syksynä Suomi-koulun opettaja! Ryhmälle tai parille ulkosuomalaisia pikkuihmisiä. Kaksi- ja kolmekielisille polvenkorkuisille. Mieletöntä!

20150529_111906 (5)
Viime viikolla pääsin pitämään kevätjuhlatunnin. Ulkona heiluivat heleät koivut ja sisällä iloiset lapset. Tein mielessäni muistiinpanoja ensi vuotta varten. Aika isolla raapustin:

EIVÄT TYKKÄÄ VEISATA VIRSIÄ.

Lupasin lapsille omiin koulumuistoihini pohjaten että jos he laulavat hirveän kauniisti, kaikki aikuiset alkavat itkemään. Ajatus kyynelehtivistä aikuisista kiinnosti kovasti. Suvivirsi ei ehkä niinkään.

20150529_170504 (3)20150524_142011 (2)

Lisää muistiinpanoja:

Ehkä ensi vuonna joku räppi?

Reggae?

– – 

Suvirumba! 

Onneksi seuraaviin kevätjuhliin on vielä hetki ja ehdin vähän vielä hioa tätä ajatusta!