Väliaikaista

Se ei oo mikään vitsi että Sveitsissä on kaunista.

Täällä on niin kaunista, että ottaa hengen päälle.

Ahistaa.

Huimaa.

Silmissä sumenee.

Itkettää.

Puhisuttaa.

Ja niin sitä haluaisi jäädä.

Aloittaa elämän.

Kasvaa ja kaulailla.

Ostella tiskiharjoja.

Mut ei!

Väliaikaista tämäkin onni.

Hitto!

Mainokset

Meni ekalle

2016-09-17-16.01.50.jpg.jpg2016-09-18-15.16.47.jpg.jpg

Kalastaja meni ekalle.

Sveitsin ekalle. Mut kuitenkin!

Hän jatkaa Suomi-koulua ja kreikan tunteja. Huitoo keltaista palloa, ja illalla örkkejä ruudulla.

Lukee meille et saatais unta.

Kiusaa veljeään kevyesti syödessään virnistellen aamupalalaa.

Hänellä on oma hieno pöytä. Sen laatikoissa piileskelee vilkkuvia ja pelottavia minikokoisia juttuja.

Hänellä on iso reppu selässä ja siellä kirjoitusläksyt.

Hampaat ovat jo melkein kasvaneet eteen takaisin. Niillä sitä leipää puraisee kätevästi.

Ekaluokkalaisellani on tyttökavereita ja poikakavereita. Naapurikavereita, Suomi-kavereita ja Kreikka-kavereita.

Veljen kavereita. Tenniskavereita. Kreikan tuutori.

Parasta on juosta ilman aikuisia isolla koulun pihalla näiden kaikkien kanssa (paitsi kreikan tuutorin).

Uuden luokan ikkunan ulkopuolella sataa hiljalleen. Syksy hiipii nurkista tennishallin keskelle. Tänne vaan! Lämään! Kato näin, äiti.

Kato!

 

Mahtuuko kesän kyytiin?

Suomen ja Sveitsin kesissä on yksi vissi ero.

20160702_153324.jpg

Suomen kesään kuuluu kauhea hätä siitä että se menee jo ohi.

DSC_1063.JPG

Kesäkuussa iskee vääjäämätön epätoivo siitä, että taaskaan kesän kyytiin ei mahdu.

Kaikki muut ovat siellä ja vilkuttavat riemukaasti. Kesä kiihdyttää asemalta.

Omat jalat polkevat näkymättömässä suossa, kun yrittää turhaan ponnistella mukaan kesän menoon.

20160521_172210.jpg

Ja aina se jättää.

DSC_0214.JPG

Sveitsin kesään ehtii hitaampikin torvelo.

20160702_182539.jpg

Se ei kiirehdi pois heti tervehdittyään. Se jää ihan juttusille.

Sille voi antaa halin ja siltä saa haleja.

DSC_0219

Jokusen päivän voi viettää sisälläkin. Sveitsin kesä odottaa pihalla kärsivällisesti hymyillen että nostat pääsi pyykkikorista.

Tulet kun tulet!

Kyllä mä venaan sua.

Mut ota hyvä ihminen laastareita noille lapsilles.

Voit kohta meinaan tarvita.

Narulle kuivumaan

20150423_122141 (2)20150423_122251

Täällä ollaan taas Sveitsissä pelipaikoilla koko joukkue ihanan ja piristävän Kypros-loman jälkeen!

Tosi mukavaa taas 10 lomapäivän jälkeen tutustua lapsiin ja muistella että miten tää vanhemmuushommeli oikein menikään.

Ei tarvinnut vanhemmuutta erityisesti Kyproksella harjoittaa.

Siellähän oli isovanhemmat, -tädit ja sedät kaikkea sitä varten!

20150424_105316 (2)

No loma oli lomaa ja on arki Kyproksella tietysti arkea siinä missä täälläkin. Mutta oikeesti mä aloin pikkusen miettimään tätä yhteisöllistä asumista, ja kyllä siinä kissa vieköön on puolensa! Se vaan käy järkeen että arjen hommat kuten ruokaostokset, ruoanalaitto ja lastenhoito jaetaan muutaman sukupolven kesken sen sijaan että yksin on pakko tehdä kaikki. Aina ja joka päivä ja aamusta yöhön.

Täällä Sveitsissä ilman tukiverkkoa perhearki tuntuu rehellisesti sanoen välillä siltä kun meitä lingottais valtavassa pesukoneessa ilman vettä. Välillä päästään kuivuriin lämmittelemään ja välillä roikutaan narulla pää alaspäin, mut sit taas vitsi vitsi! kuiva pesuohjelma alkaa alusta. Koskaan ei oikeastaan ehdi tulla sellasta tunnetta että pystyis vetämään kunnolla henkeä ja tuntemaan itsensä ihmiseksi. Nukkaiseksi vanhaksi villatakiksi vain. Josta puuttuu nappeja. Ja jonka helmassa roikkuu kaunis ja ihana mutta varsin kireä uhmaikäinen.

20150424_104332 (2)

No ei vaiskaan, ei tää pelkkää pesuohjelmaa sentään oo lasten kanssa keskenämmekään!

Hämentyneenä ohjaan ison kiitoksen siitä oikeastaan Sveitsille.

Tämä on niin kaunis ja raikas ja avara maa, täällä jos jossain sitä hengitystilaa on. Esimerkiksi meidän  takapihalla. Sinne kun lapset vapauttaa niin kyllä melkein jo melkein ehtii itsekin piristyä tunnin ulkoilun aikana. Paitsi ehkä jos petanquen pikkupallo häviää heinikkoon.

Luin lehdestä että Sveitsi olisi  maailman onnellisin maa (hah hah pölyt silmillenne Tanska!). Talvisilla vuorilla ja keväisillä kukkapelloilla käyskenneltyäni mä melkein jo osin ymmärrän miksi.

Toisaalta kurkku maksaa meidän lähikaupassa kolme euroa.

Siitä asiasta on kyllä hieman vaikea iloita missään maassa!

Muistojeni Geneve

DSC_0496 (4)Horisontissa siintävien Alppien rinteitä lämmittää kirkas aurinko, mutta meillä Genevenjärven rantamilla jatkuu vielä talvi. Se sellainen, jolloin laahustellaan viikkokausia pyjamassa, kun joku on aina kipeänä. Tiiraillaan välillä auringonpaisteista pihamaata ikkunalasin läpi kuin jotain eriskummallista musesommitelmaa, ja käännetään sitten taas alistuneina silmät kohti Pipsa Possua taulutelkkarissa.

Pipsa. Siellä se loikki kuralätäköissä. Ulkona. Miltäköhän tuntuis olla ulkona?

DSC_0486 (2)

Pinnistän muistiani.

Ehkä se tuntuisi…

kaupungilla vaikka tältä?

20140907_12263020140907_13061220141206_16131620140907_121701DSC_0492 (4)DSC_0047DSC_0495 (4)DSC_0491 (5)DSC_0062 (3)10653865_357453644408310_3193020852229935215_n

Vähän korkeammalla tältä?

IMAG100020150220_161827 (4)DSC_0498DSC_0255

20150210_160151 (2)

Pihalla mieluusti tältä:

DSC_0543 (3)20150113_15483420150113_15480520150131_103727

Genevenjärvellä tältä:

20140907_120050DSC_0253DSC_0561DSC_0566 (2) DSC_0558 (3) DSC_0557 DSC_0555 (2) DSC_0197 DSC_0086 DSC_0090DSC_0562 (2)

Ja iltakävelyllä tältä:

20150305_18375120150305_19202420150305_185555

20150305_19044620150305_19110920150305_19105520150311_190008

Tuolta se suurin piirtein varmaan tuntuisi. Aika vapaalta. Raikkaalta. Avaralta!

Noh, kai mekin riitaisat kalpeanaamat vielä joskus ulos päästään.

Kysymys kuuluu vain, uskalletaanko me enää silloin?

20141120_200336

Ps. Pojallani on tuossa rappukuvassa sitten tiikerimaski naamassa.