Kaveripäivä

DSC_0404

Eskarissa kaveripäivänä sai mennä kamun punkkaan pötköttämään päivälevon ajaksi. Enää ei oikein kehtaa, mutta kaveruus on kyllä ihan yhtä tärkeää kuin silloin tarhaikäisenä. Tai jos mahdollista, vieläkin tärkeämpää.

Kolmekymppisen ekspattiäidin päivät jakautuvat melkeinpä fiilisten mukaan kahteen: on kaveripäiviä ja on muita päiviä.

Muut päivät ovat esimerkiksi oksennuspäiviä, toipilaspäiviä, pakkaamispäiviä, asiointipäiviä, reissupäiviä, kurkkukipupäiviä ja kaverit ovat kaikki Barcelonassa -päiviä. Sekä niitä päiviä, joille ei muuten vain satu olemaan kaveritapaamisia. Tylsistyttää, aika kuluu hitaasti, lapsia ei saa pihalle eikä pihalta pois, kukaan ei jaksa piirtää eikä askarrella eikä mieskään tunnu tulevan ikinä töistä.

Kaveripäivät ovat niitä jolloin tavataan kavereita. Metsässä vilistää kahden sijasta neljä lasta. Nurmikolla palloa ottaa kiinni huojuva yksivuotias, jota viisivuotiaan temput naurattavat. Mennään yhdessä museoon, joka on kiinni ja karuselliin, joka on kiinni – mutta jätskikiska on vielä auki!

DSC_0510 (2)

Äitien kesken ei välttämättä puhuta mistään erikoisesta, mutta puhutaan kuitenkin. Puhutaan. Jaetaan yksi iltapäivä, jaksetaan se iltapäivä ja jaksetaan sen voimalla ehkä koko seuraavakin päivä paremmin ja paremmalla tuulella. Katsellaan kun lapset leikkivät, kasvavat, oppivat ja muuttuvat – ystävinä. Samoin käy kuin huomaamatta meillekin.

Komennusperheen äiti tietää kipeän kokemuksen kautta, että tämä kaikki päättyy eräänä päivänä ei niin kovin pitkän ajan päästä. Joku sanoo sen: Me muutetaan. Iloitset heidän puolestaan, vaikka mieli tekisi heittäytyä lattialle nyyhkimään, kiukuttelemaan ja pyyhkimään räkäistä nokkaa mattoon. Ehkä sen teetkin! Viimeistään seuraavalla viikolla nouset kuitenkin pystyyn, roudaat maton pesulaan ja päätät että kohta on taas kaveripäivä.

kESÄ -14 376 (2)

Koska ne päivät – arkisetkin – yksinkertaisesti ovat parempia päiviä!

Mainokset